Uuden alkua

Tänään julkaisen ensimmäisen päiväkirjamerkintäni marjiksen, unazin, kaiuksen ja Hermeliinin blogien innoittamana. Hui.

Pitkästä aikaa minussa on herännyt kulttuurinnälkä. Luin Vincent van Goghin elämäkerran ja katsoin eilen Amadeus-elokuvan ja sieluni huutaa paluuta laulamaan ja luomaan - se tuntuu hyvältä, koska tunnen eläväni jälleen. Olen nukkunut jo liian pitkään. Herääkö minussa nyt kevät, olisiko aika uudelle?

Uuden aika on ainakin kehoprojektissa. Olen ottanut itselleni maratonhaasteen. Aion juosta puolimaratonin lokakuun alussa ja saavuttaa ajan, jolla ylitän itseni. Harjoittelu juoksua varten on käynnissä ja saliharjoittelu sen mukaista. Tuntuu hassulta, että salilla en voikaan rehkiä hampaat irvessä kyykkymaksimeita, vaan jumppailen kevyillä painoilla pitkää sarjaa. Tänään yläkroppa näytti tiukentuneelta, mikä taas ei liene mahdollista kolmen salilomaviikon ja Sveitsin suklaa-juusto-painotteisen mässäilyn jälkeen. Vanhat silmäni taitavat vain karsastaa.

Pakko elvistellä: eilen salilla eräs mies tuli pyytämään apuani penkissä sanoen: "Olen seurannut sun treenejä ja sä oot ainoa, johon voin täällä luottaa." Kiitin kohteliaisuudesta ja menin varmistamaan, ja olin salaa kauhean imarreltu - salilla kun oli yhtäaikaa kanssamme monta mieshenkilöä, jotka olisivat voineet auttaa. Johtuiko moinen huomionosoitus sitten vakuuttavista voimistani vai juuri vaalennetusta tukasta, en tiedä. ;)