Kevätmielellä

Treenit sujuvat loistavasti. On tullut harjoiteltua pariakin kertaa päivässä, juoksuaskel on jälleen kevyt ja rauta nousee, potkunyrkkeilystäkin sain sen keltaisen vyöni (heh) ja innostusta piisaa edelleen. Mutta. Läski lienee ikuista, eikä laihdutusmotivaatiota ole yhtään. Olen uskomattoman lihava.

En anna sen nyt häiritä, olo kuitenkin on muuten hyvä. Odotan sitä hetkeä, kun saan jälleen päähäni pakonomaisen laihdutustarpeen. Se on taattu konsti laihkarille. Sitten jaksaa taas laskea kaloreita päivittäin. Tulisipa se fiilis pian, ennenkuin olen paisunut niin läskiksi, että edessä oleva urakka on lähes mahdoton.

***

Kevät on uskomattoman pitkällä. Mies käänsi tänään pihamaan ja minä harvensin mansikkamaata (sitä hurjaa kaksipalstaista pikkuklönttiä tuolla pihan perällä.) Ensi viikolla saadaan multaa ja istutetaan uusi nurmikko. Krassintaimetkin kasvavat jo somasti pienessä muovisessa kasvihuoneessa sisällä.

Kevät on todellakin tullut, ja sen huomaavat kissatkin. Melvin tuo sisään saalista pitkin päivää, parhaimmillaan kolme hiirtä, myyrää, päästäistä ja lintua päivässä. :( Rafu sen sijaan oli päättänyt kiistellä reviiristään - ilmeisesti tappiollisesti - ja tuli kotiin jalka purtuna. Siitä seurasi lääkärireissu ja antibioottikuuri. Mutta kissojen elämä tuossa pihalla on niin elämäniloista ja viehkeää, että jo pelkästään se riittäisi tekemään minut onnelliseksi. Toki onnenaiheita on muitakin, kuten vaikkapa se, että vappuna meillä on bileet :) Yhdistetty vapunvietto ja tuparit. Vihdoin.