Pian omaan kotiin ja potkuja

Kaupanteko viivästyi viikolla, emmekä siis vieläkään ole saaneet avaimia omaan kotiimme. Tuskallista odotusta, nyt jo toista viikkoa! Perjantaina teemme kaupat ja pääsemme vihdoin sisään suunnittelemaan remppaa ja repimään tapetteja seiniltä.

Täytyy sanoa, että montakaan yötä asuntopäätöksen jälkeen en ole nukkunut. Pää sauhuaa unelmia ja suunnitelmia, kuvitelmia siitä, millaista elämä uudessa kodissa tulee olemaan. Eilen minun oli pakko juosta sinne ja käydä ihan pikkuisen kurkkimassa ikkunoista sisään - edelleen näytti ihan yhtä ihanalta kuin silloinkin, kun ensimmäisen kerran näimme kodin. Outo tunne, ihan niinkuin kaikki olisi todella tuttua.

Isä lupasi tulla remonttiavuksi helmikuun alussa ja pääsemme näin ollen muuttamaan 12.2. Riuskoja työläisiä vastaanotetaan sekä 6.2. (seinien maalausta ja tapetointia) että 12.2. (huonekalujen kantamista.) Eilen kierrätyskeskuksen kivat sedät hakivat vanhan pesukoneenne ja minulle niin rakkaan, mutta ihan uskomattoman surkeassa kunnossa olevan sohvan (luopumisen tuksaa!) ja uusi sänkymme toimitetaan suoraan sinne -muutto tulee siis olemaan aikasen iisi, kun mitään kovin suurta sohvan lisäksi ei ole kannettavana :) Uusi pesukonekin toimitetaan suoraan sinne.

***

Leipälakkorintamalla ei kuulu hyvää ;D Jostakin syystä minulla ei ole motivaatiota nyt laihduttaa ja itseni tuntien tiedän, että tässä mielentilassa sen yrittäminen on oikeastaan ihan turhaa. Tiedän, että jonakin päivänä mulle iskee taas se kipinä, että nyt Lyytiltä lähti läskit ja sitten ne lähtee. Eikä kyseessä kuitenkaan ole kuin pari kiloa, en ota stressiä juuri nyt (vaikka ottaakin päähän että olen taas tällainen paksukainen.)

Salihommat ei maistu. Juokseminen sentään on ollut nyt kivempaa kun on plussakelit ja tiet sulat. Tänään alkaa potkunyrkkeily!! Toivon, että se kolahtaa - ainakin se tuo kivaa vaihtelua treenielämääni ja senpä vuoksi olenkin nyt päättänyt pitää salitaukoa ainakin helmikuun, ehkä maaliskuunkin! Huh, pelottavaa...

Mutta nyt taas kirjanpitojen pariin...