Voi elämäni
Mennyt lokakuu lienee elämäni stressaantunein ajanjakso. Silti niin uskomattoman antava, paljon on tapahtunut.
Työrintamalla taistelu jatkuu. Olemme saaneet pienenpienellä tiimillä aikaiseksi paljon enemmän kuin maamme mahtavin viestintälaitos kuoromme eteen vuosiin ja siitä voimme onnitella itseämme. Silti: vaikka olemme olleet julkisuudessa asiamme kanssa, ja vetoomuksen päätöksen pyörtämiseksi on allekirjoittanut jo yli 5000 ihmistä, en usko, että päätöstä miksikään muutetaan. Sen sijaan uskon, että nyt syntyy jotain uutta, joka vapauttaa nämä muusikot todellisen luovuuden luo ja tämän uskomattoman instrumentin entistä parempaan käyttöön. Toivon todella, että en ole väärässä. Ainakin kaikkeni aion yrittää, että näin kävisi.
Tämä kulttuuriskandaali on työllistänyt minua yötäpäivää julkistamisestaan lähtien. Nyt alkaa helpottaa ihan pikkasen. Sen lisäksi orkesteri on hoidettavana ja olipahan minua suositeltu erääseen toiseenkin työhön - odottelen, mitä sen suhteen tapahtuu... Hauskaa sikäli, että mitä enemmän minulla on töitä ja stressiä, sitä vähemmän ehdin miettiä omia asioitani ja sitä paremmin henkisesti voin (vaikka väsyttääkin ja paineet ovat kovat.) Mitä lie pakenemista, mutta enpähän ainakaan ole masentunut. Itse asiassa jopa tyytyväinen elämääni ja onnenhetkiäkin on koettu.
Vapaa-aikaakin ehdin tuossa viikonloppuna viettää ;) Huh, mitä aikaa. Olimme keho.nettiläisten kanssa ryyppyristeilyllä /yök/ ja tulipahan juotua ja bailattua, naurettua ja hilluttua. Hauskaa oli, mutta täytyy sanoa, että vähempikin ehkä olisi riittänyt... Podin vielä eilen oksetuskrapulaa, kolmatta päivää risteilyn jälkeen... Saas nähdä minkä olon tämä päivä tuo tullessaan. Toisaalta, ehkä pitäisi juoda useamminkin, kun se näkyy vaikuttavan positiivisesti tuloskuntoon: eilen meni kyykäten 3*90 kg ja suorinjaloin maastavedossa 5*70 kg hrrrr... :)
Nyt alan taas kiirehtiä. Yritän kirjoitella päiväkirjaani myös hieman aktiivisemmin taas, kun superhyperstressistä on selvitty.
5 Comments:
Heissan Lyydia,
nimien keruu vetoomukseen näyttää etenevän hyvin, pidetään peukkuja, että siitä on siitä olisi jotain hyötyä. Vaikka sanoit, että asia on lähes kuulutettu kirkossa jo, niin ollaan silti vähän enemmän optimisteja kuin realisteja tai pessimistejä.
Painat niin hirveetä kyytiä duunia, että muista välissä vetää henkeäkin. Itse yhden työuupumuksen kokeneena, voin sanoa, että se ei ole kivaa, kun ei nuku kuukauteen silmän räpäystäkään ja miettii 24 tuntia työasioita ja on muutenkin kuin zombie. Pieni työstressi ja -paine tottakain on hyvä juttu ja antaa sitä lisäpotkua duuniin, mutta sitten kun mopo alkaa keulia ja karata käsistä, niin silloin on tärkeätä koittaa irtautua vähän työasioista ja miettiä jotain ihan muuta.
Tuo oli ihanaa kuulla, että olet tyytyväinen elämääsi ja olet kokenut niitä "aurinko paistaa risukasaan" elämyksiä. Jos niitä onnistuu löytämään jokapäiväisitä pienistä asioista, niin silloin ei voi muuta kuin olla voittaja. Siihen itsekin koittaa pyrkiä, joskus paremmin joskus huonommin tuloksin.
Vai tuli sulla tuollain darra reissusta /iik/! Toivottavasti olo on jo parempi! Itsellä lähinnä on henkinen krapula reissusta. Ei mitään hirveitä morkkiksia, mutta pientä vitutusta nyt kuitenkin. Oli tosiaan aika vauhdikasta menoa ja vaaratilanteita suuntaan sun toiseen. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Oli hirveen kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia :-s
Jees, nyt vielä pieni työrytistys ja sitten himaan. Pärjäile, ota iisisti ja elä hyvää elämää!
/Martzi
Hitsi mikä päivä taas tänään! Kaikki mikä meni pieleen, meni pieleen :D Paitsi että sain vihdoin tietää, että orkesteri haluaa palkata minut myös vuodenvaihteen jälkeen hommiin itselleen.
Sunnuntaina on elämäni ensimmäinen todellinen konserttituotanto, jonka kaikki asiat olen tehnyt ihan itse. Jos siihen asti selviän hengissä ja yhtenä kappaleena (henkisessä mielessä tarkoitan) niin saan olla tyytyväinen itseeni :) Sen jälkeen myös hitusen helpottaa, ensi viikolla voisin olettaa jopa saavani viettää joitakin vapaatunteja /iik/
Vai että Martzilla henkinen krapula... hmmm.. Mitäköhän sä oot siellä love boatilla oikeen tehnyt :-] Älä ees kerro, en halua tietää enempää :-s
75 kiloa sjmv:ssä /tuuletus/
Tänään on elämäni ensimmäinen suurtuotanto, joka on siis kokonaisuudessaan kaikkinensa minun tuottamani. Jännittää, vaikkakin tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin (on selvitty fagotistikatastrofista, löydetty bussipysäkille jäänyt, todella arvokas basettitorvi, kuunneltu sopraanodiivattarien aiheettomat haukut hermostumatta jne jne.) Kun illalla konsertti on ohi ja minä olen porukan viimeisimpänä (roudauksen jälkeen, onneks on tuota voimaa siunaantunut... ;) lähtenyt kirkosta, uskaltanen hengähtää. Huomenna alkaa sitten viiden muun konsertin pyöritys, apuraharumban toinen kierros ynnä muut kujeet.
Miten meni konsertti?! Kaikki kuten pitikin? Laulat mulle sitten joskus :-s Lähden kohta ajotunnille /iik/ yritän olla hermoilematta. Kivaahan se ajaminen on, mutta jos aina rähjätään niin... baabaa. Kortti tulee hitaasti mutta varmasti.
Viikon alkuja toivoo Mukkeli S.
Konsertti meni loistavasti: suomen parhaat muusikot ja kirkko niin täynnä ihmisiä, että piti laittaa lappu luukulle, että enempää ei mahdu sisään! :) Mahtavaa, olen niin tyytyväinen kaikkeen!
Muksu, laulan sulle kyllä vielä joku päivä, lupaan /sydän/
Lähetä kommentti
<< Home