Syntymää ja kuolemaa
Syntyihän se vihdoin, suloinen kummityttö. Aivan kertakaikkiaan täydellinen vauva. Näin hänet eilen ja pitelin sylissäni - voisin sanoa olevani rakastunut.
Syntymää ja kuolemaa. Tänään kuolee maamme eräs tärkeä kulttuuri-instituutio. Olen tehnyt monta päivää hurjasti töitä tämän sodan voittamiseksi, mutta mitään ei ole tehtävissä enää. Olen täysin voimaton, mutta yhä yritän taistella - jos ei muuta, niin mediasirkus tästä on saatava pystyyn! Puhun ehkä tapauksesta nimeltä siinä vaiheessa, kun uutinen julkistetaan kaikelle kansalle, mutta ihan vielä en uskalla.
Treenirintamalla hiljaisempaa, voimaohjelma toki tuntuu jännittävältä ja paikat ovat uudenlaisesta ärsykkeestä hiukkasen kipeänä. Juoksuja en ole ehtinyt paljon suunnitellakaan, pari kertaa puolimaratonin jälkeen olen lenkille päässyt. Mutta kyllä nämä tästä, kun san tuon työstressin pois alta. Ja uudistunut hiuskuontalokin komeilee päässä, porkkanaa ja vaaleaa, tämä on kiva.
2 Comments:
Onnea sinullekin tuon kummitytön syntymän johdosta!!
Mikäs sen hienompaa, kuin pitää vauvaa sylissä. Siinä karumpikin bodari herkistyy... ;-)
Välillä tuntuu, että tässä maassa ei tuo rahanjako mene oikein. On varaa rakentaa uusia musiikkitaloja, uusia toimitiloja eduskunnalle jne. Samalla vähäosaiset kärsii ja juuri tuollaiset kulttuuri-instituutiot lakkautetaan. Onko raha todellakin niin tiukassa tässä maassa?
Jätettäisiin edes yks virkamies nimittämättä, niin silläkin rahalla saataisiin vaikka mitä.
Stressi... ikävää. No siihen auttaa liikunta, kuten tiedätkin. Lähdetään taas pitkälle ja rauhalliselle lenkille. Jutellaan niitä näitä. Siinä meidän molempien työ- ja arkihuolet unohtuvat... =)
T: eräs, joka ei ole valitettavasti vielä ole nähnyt sinun uutta kuontaloa livenä...
Huoh, en edes tiedä, mistä aloittaisin tämän avautumisen... Ehkä kirjoitan oikein päiväkirjamerkinnän... Ja kuules kuontalonkyttääjä, kyllä mä sut tunnistan ilman nimimerkkiäkin ;)
Lähetä kommentti
<< Home