Jännäjännää jännittää

En ole kovinkaan montaa ajatusta ehtinyt/kyennyt maratonille tällä viikolla suoda, mutta nyt alkaa jännittää. Olen syönyt paljon ja hiilaripitoisesti ja vähentänyt juoksemista, alkuviikosta vaivannut säärien kipeytyminen meni onneksi ohi ja kaikki on mielestäni valmista maratonille. Ainoastaan yksi pieni asia uhkaa. Synnytys.

Ystäväni saavat lapsen ihan näinä päivinä ja olen luvannut mennä hoitamaan heidän esikoistaan siksi aikaa. Lapsi on mennyt jo yliajalle ja voi syntyä hetkenä minä hyvänsä. Meidän kummilapsemme. :) Jos hän syntyisi tänä päivänä, hän olisi minun syntymäpäivälahjani.

Muuten viime viikko on mennyt kummallisen uudentuntuisissa merkeissä - työ vei mukanaan kyllä ja puuhaa on riittänyt. Uudet tuulet puhaltavat. Myös ensi viikolla, kun ryhdyn taas salimimmiksi oikein toden teolla.