Keho.netin tapaaminen

Eilen tapasin uusia kehonettiläisiä hurjan määrän. Toinen toistaan ihastuttavampia, fiksumpia, koulutetumpia, hyvävartaloisempia pimuja ja muutaman mukavan urheilijamiehen. Ilta oli kiva, itse kun olen luontevasti myös isommassa seurueessa ja vaikken ketään tuntisikaan - sosiaalinen luonne ja yleensä äänessä.

Vaikkakin ilta oli mukavan leppoisa, jäi mieltäni kaihertamaan eräs asia. Huomasin taas kokevani jonkinlaista alemmuudentunnetta. En ymmärrä, mistä se taas johtuu, mutta suunnilleen tällainen ajatuskulku valtasi mieleni tänä aamuna:

- Naiset olivat todella kauniita, hoikkia ja seksikkäitä. Heillä oli muodikkaat, kalliit vaatteet, kampaajalla värjätyt hiukset, viimeistelty meikki, hyvät rinnat, kaunis iho. Minulla ei näitä ominaisuuksia ole, ja koin ehkäpä kateutta.

- Naisilla oli lähes poikkeuksetta mielenkiintoinen ja hyvä koulutustausta ja hyvät työpaikat tai haastavat opiskelukuviot meneillään. Minä olen turha humanisti, lähes työtön. Koin olevani ei-niin-mielenkiintoinen ihminen.

- Useimmat naisista puhuivat fiksuja ja nokkelia asioita. Minusta tuntui, että kaikki, mitä suustani päästin, oli typerää. Hoksottimeni eivät myöskään (taaskaan) pelanneet nopeasti ;)

Hassua. Ulkonäköön liittyvissä asioissa olen aina ollut heikkoitsetuntoinen - sehän ei ole mitään uutta. Mutta miten yhtäkkiä koen itseni huonoksi myös muuten. En ole aiemmin epäillyt älykkyyttäni tai viehättävyyttäni kiinnostavana ihmisenä. Minä olen yleensä pidetty persoona. Ilmeisesti masennukseni tai joku siihen liittyvä kuvio nyt rassaa pientä pääkoppaani. Noh, analyysi alkakoot ja alitajunta tehkööt työnsä, ehkäpä minä taas pian pidän itsestäni enemmän.

Jokatapauksessa, alemmuuskompleksi herätti kauan nukuksissa olleen motivaationi painontarkkailuun (lue: tarvittavaan kesäkilojen kadotuskuuriin) ja päätin alkaa dietille NYT. Viisi kiloa lähtee. Mur!

PS: Tänään söin 100 grammaa broileria. Katsotaan, mitä masu moisesta tykkää...