Joopasen joo...
Joopasen joo, Jomppasen Elsa. Ehdin ilmeisesti ilakoida tuon työasiani kanssa vähän turhan varhain. Saan toki työtä, mutta sen laatu ja määrä on ihan eritoista, mitä kollegani minulle silloin puhelimessa lupasi. Käytännössä orkesteriassistentin hommaa, hanttihommia, jotka jonkun on tehtävä. Tällaista vartenko minä olen lukenut itseni filosofian maisteriksi. Ilmeisesti.
Mutta kai minun on se homma sitten otettava, ei tässä ole paljon vaihtoehtojakaan. Jotain on tehtävä.
Enkä saanut käytyä siellä lääkärissäkään. Tapasin eilen erään vanhan ystäväni pitkästä aikaa ja hän sanoi välittömästi minut nähtyään, että nyt sun on aika tehdä itelles jotain, oletko ajatellut mennä lääkärille tuon mielialasi kanssa. Niinpä. Asia ilmeisesti alkaa rassata jo ystäviänikin. Ei vain tuntunut yhtään mielekkäältä lähteä valittamaan lääkärille masennusta, kun viime viikon aikana meni taas mielialapuolella huomattavasti pirteämmin ja työasiatkin näyttivät vihreää valoa. Nyt taas tekisi mieli vetää peitto korviin ja maata pimeässä ypösen yksin. Miksi minusta ei ole mihinkään?
Joo joo, pää pystyyn ja silleen. Heti kunhan taas jaksan.
4 Comments:
Ai niin... hemoglobiinikaan ei nouse, kävin eilen mittauttamassa ja rautakuurista huolimatta se näyttää 116. Täytynee alkaa harkitsemaan lihansyönnin aloittamista.
Lihaa ja lekuriin, mars.
Ja tsemppiä miljoonasti.
GPV
No voi paska noiden duunihommien kanssa. On se vaan niin vitun väärin. Huoh. Semmosta.
Ja mee lääkäriin, sitä varten ne siellä on. Meidän verorahoilla koulutettu, nih kerta.
Kyllä tää tästä. Mä uskon vakaasti että kyllä tää tästä. Ihan meillä kaikilla, lahnat tulee ja nousee. Ja voittaa.
-unaz-
No voi halvattu tuon duunin suhteen! Mutta toisaalta sekin on parempi kuin kotona miettiä syntyjä syviä. Jos siltä tuntuu niin lekuriin vain. Tiedän että se voi olla vaikeaa tarttua luuriin, mutta kun sen tekee niin helpottaa. Tiedän kun itse näin tein..harmi vaan että sitä saa jonottaa toista kuukautta. Tsemiä!
-t-
Lähetä kommentti
<< Home