Jalkoja hiertävät, liian ahtaat kengät

"Tania tiesi, että useimmat ihmiset uneksivat toisenlaisesta elämästä kuin se jota he elivät. He halusivat muuttaa elämäänsä, vaikkeivat tienneet millaiseksi ja miksi. Oli kuin heidän sieluillaan olisi alinomaa ollut liian pienet kengät. Ne hiersivät niin, että ne olivat kaiken aikaa sisältä verillä. Mikään asento ei tuonut niille helpotusta, eikä yksikään askel tuntunut oikealta, olipa suunta ollut minne tahansa. Oli vain kaksi vaihtoehtoa: riuhtaista itsensä irti, kiskaista kengät pois; tai turtua, kovettua, tulla kuuroksi kaikille äänille." (Tommy Tabermann: Julian parveke)

En tiedä, tunnenko yhtään ihmistä, joka olisi elämäänsä täysin tyytyväinen. Ihmistä, joka ei haluaisi muutosta, vaikkakaan ei osaa sanoa, mikä täsmälleen ottaen nykyisessä elämäntilanteessa hiertää. Miksi ihminen on alituiseen tyytymätön? Miten elämä pitäisi elää, että voisi olla onnellinen? Minulla on juuri tuollainen olo, miten Tabermannilta lainaamassani tekstinpätkässä kuvataan. Käsittämättömän selittämätön tyytymättömyyden tunne, joka vie voimani ja toimintakykyni. Olen avuton.

Olisi mukava tietää, miten ne ihmiset, jotka ovat riuhtaisseet itsensä irti siitä elämästä, mikä aiheutti heissä tyytymättömyyttä, elävät nyt, muutoksen tapahduttua. Muuttuiko mikään paremmaksi? Onko alituinen tyytymättömyyden tunne edelleen olemassa?

Opinkohan koskaan elämään tätä hetkeä, ottamaan irti tästä hetkestä sen kaiken, mikä vain on mahdollista, iloineen ja suruineen? Pitäisi muistaa, että se hetki menee kiitäen ohi. Mitä tapahtuu sen hetken jälkeen? Huomaan, että olen itse alkanut turruttaa itseäni kovemmaksi, enkä pidä siitä suunnasta. Toisaalta, olen pelkuri; en uskalla repäistä itseäni irti, enkä tiedä, onko sille todellista tarvettakaan, koska en tiedä, onko riuhtomisesta mitään hyötyä. Uskon, että tyytymättömyys elämään on jokin syvempi ja suurempi asia kuin jokin yksittäinen seikka, joka liittyy elämän suuriin, näkyviin linjoihin. Tyytyväisyys lienee elämänasenne?

Ehkäpä pitäisi vain listata asiat, jotka elämässä ovat hyvin ja mukavia, ja keskittyä sitten niihin...