Minä auringonpalvoja
En ole koskaan pitänyt erityisemmin kesästä, enkä varsinkaan helteestä. Olen aina ollut syysihminen; nautin sateesta, pimeydestä, väreistä ja kynttilöistä, siitä, että saa käpertyä sohvan nurkkaan villasukat jalassa lukemaan hyvää kirjaa.
Olen muuttunut. Urheiluharrastukseni on muuttanut minut enemmän aktiiviseksi kesäihmiseksi. Ihmeellistä.
Kesäihminen minun kohdallani ei kylläkään tarkoita auringonpalvojaa - otsikon kirvoitti tänään ostamani elämäni ensimmäiset bikinit! Ne päällä menin parvekkeelle aurinkoa ottamaan - hah, mitä puuhaa! En voi käsittää, miten ihmiset voivatkaan lojua paikallansa kuumassa hikoilemassa, ja ennenkaikkea: miten he eivät polta ihoaan???! Minun ihoni palaa joka kevät ensimmäisistä auringonsäteistä ja sen jälkeen milloin mistäkin kohdasta säännöllisin väliajoin. Punapään kirous.
Kesäihminen. Minä. Joo, olen alkanut nauttia lämmöstä, kun silloin voi lähteä ilolla lenkille tai rullaluistelemaan tai pyöräilemään (pyöräni on vihdoin korjattu!) Tykkään käydä jopa kuntosalilla helteessä, vaikka meidän salilla ilmastointi krakaa joka kesä ja kuumuus on hillitön. Tunteepahan tekevänsä hommia, kun hiki valuu taipeista ja tukan alta. Ja kesäillat - onko mitään niin ihanaa kuin mennä järveen illalla, kun kaikki muut ovat jo rannalta lähteneet. Pulahtaa illan viilentämään veteen ja nauttia. Yksin. Mielellään alasti.
Huomenna juoksen kymmenen kilometriä, toivottavasti mitattua sellaista. Luultavasti helteessä. Kivaa saada osviittaa siitä, millaisessa juoksukunnossa nyt olen (toivottavasti hyvässä, niin valmentajakin rauhoittuu. Hän meinasi jo testijuoksun jälkeen lohdutella minua syksyn maratonin suhteen, että "menee miten menee." Hah!)
Pakko vielä tähän loppuun todeta, että yllätyksekseni bikinit paljastivat, että vatsaani on vihdoin tullut muotoja. Ihan niinkuin sen löysän löllykän alta näkyisi hieman lihasten ääriviivoja; ei toki mitään päkkiä, mutta ylävatsassa selkeät lihasten ääriviivat sivuilla ja keskellä. Jee!
3 Comments:
Mulla on pikkusen samanlaisia fiiliksiä, syksy on pop enkä helteestä ole koskaan oikein perustanut. Mutta juoksu kyllä kulkee kivemmin kun on lämmin, ei mene siihen alkupäkyilyyn niin kauaa. Aurinkoa en ole kyllä ottanut aikoihin, en jaksa maata hikisenä paikallani kovinkaan kauaa.
Älyttömästi tsemiä huomiselle kympille, kisaaminen se on varmaan ihan eri peliä kun tommonen yksin paarustus. Kerro sitten miten meni.
-unaz-
Kiitos unaz tsempistä, elämäni eka juoksutapahtuma! Täytyy kyllä myöntää, että enpä olisi uskonut tätä päivää näkeväni, tai siis huomista... Niin se muuttuu käsitys itsestä ja omista rahkeista, kun kokeilee uusia juttuja (kuten minä juoksua.) En tietty tarkoita, että taivas tässä olisi aukeamassa ja juoksun uusi MM-toivo syntynyt, vaan ihan sitä itseni ylittämistä. Olen aina ajatellut, että en ole mikään juoksijatyyppi eikä kehoni ole yhtään sitä varten, mutta paskanmarjat! Mun keho on just sitä ja kaikkea muutakin kivaa varten, jos niin itse haluan.
Toki raportoin huomenna, todennäköisesti heti kun pääsen kotiin ;)
Buah, ainakin hiilaritankkaus on onnistunut :D Olen syönyt tänään ihan simona, päätin aamulla, että tänään en laita yhtään merkintää ruokapäiväkirjaan ja tässä sitä ollaan... Olen vetänyt varmaan 10 palaa leipää, lämpimän ruuan, rahkajugua pariin otteeseen ja omenahyvettä jäätelöllä. Noh, huomenna taas ruokaruotuun, pannaan tämä hormonien syyksi (taas, tämäkin...)
Eilen kuitenkin vaaka näytti painon palautuneen normaalilukemiin, eli se siitä lihotusta katastrofikilosta. Ihan kiva kun voi silloin tällöin ottaa ihan luvalla tällaisia syömispäiviä, kroppa ja mieli tykkää. Nih.
Lähetä kommentti
<< Home