Fitnesslyyti

Hermeliini kyseli, olinko ollut fitnessleirillä tässä taannoin. Melkein nauratti: "Mitä, minäkö? Olet varmaan erehtynyt henkilöstä!"

Täytyy myöntää, että olen haaveillut fitnessistä ja kilpailemisesta minäkin. Monet alan harrastajat näkevät minussa potentiaalia, ja olen itsekin todella innostunut tästä salihommasta - luonteeni lujuudella saattaisi ehkä jopa saada tuloksia aikaan hyvässä ohjauksessa. Ehkä tuossa voisi olla se tavoite, joka ruokkisi kunnianhimoani tarpeeksi ja josta voisin ammentaa itselleni henkistäkin voimaa.

Miksi enää epäröin. "Mutta kun..." ehkä koen, että en ole henkisesti valmis. Sitäpaitsi, olenkohan jo liian vanha lavoille? Ehkä en koe vartalolla kilpailemista minun jutukseni, enhän pidä muutenkaan mistään ulkonäkövertailusta. Toisaalta tämä laji on hyvin erilainen kuin vaikkapa jotkut missikisat; tässä puhuvat saavutukset, kovan työn tulokset - ei se, kuka on sattunut kauneimmaksi syntymään. ;) Kunnioitan fitnessurheilijoita (ja niin - myös kehonrakentajia!) hurjasti, ei voi muuta kuin ihailla. Oliskohan minusta moiseen?

Jätän asian edelleen muhimaan takaraivooni. Ehkä tahtoni minulle kirkastuu jonakin päivänä. Sitä odotellessa: lähdenpä tästä salille!