Tulvii Uusimaa

Kävin juoksulenkillä, vuorossa ketterämpi lenkki. Ajattelin juosta tunnin, ensin kevyttä lämmittelyä, sitten kolme pidempää nopeampaa spurttausta ja sitten löntystellen kotiin. Näin kävikin, kunnes tulin kotimme lähellä olevalle juna-asemalle, mistä minun piti alittaa rata ja kappas: asematunneli oli veden vallassa! Vettä oli monta metriä, oikea lammikko, jossa olisi voinut uida!

Mieheni soitti aamulla ja sanoi, että jos olet menossa junalla jonnekin, niin mene seuraavalle asemalle, täällä on vettä. En osannut kuvitellakaan, että hän todella tarkoitti, että asema on suljettu. Kuvittelin, että hän vain ystävällisesti ajatteli minua uusissa nahkakorkokengissäni tepsuttelemassa isoon ilkeään lätäkkööön ja pilaavan kalliit kenkäni ;)

En tällä kertaa päättänyt uida aseman ali, vaan kiersin seuraavan aseman alta - muutama liikakilometrihän siitä tuli, mutta eipä se mitään. Lenkin edetessä kohti loppuaan minut valtasi se tuttu tunne, että voisin juosta vielä vaikka kuinka kauan. Vauhti kiihtyy ja askel kevenee, eikä millään malttaisi lopettaa. Tuossa ihastuttavassa epäsäässä juokseminen oli mitä antoisinta, sade oli kevyttä, eikä kastellut läpimäräksi, tiet olivat suht inhimilliset, lenkkarit eivät kastuneet läpikotaisin, välillä aurinko pilkisteli, välillä tuuli puhalsi . Ihanaa. Tulipahan myös kulutettua 600 kaloria, joten voin ihan hyvillä mielin juoda iltasella pari lasillista hyvää viiniä ystävien seurassa :)

Juokseminen on hassua puuhaa. Siinä pää jotenkin latautuu, ajatukset kulkevat ihan vaikka minkälaisiin asioihin ja sitä vaan rentoutuu. Olen punttisalilla tottunut niin keskittymään siihen mitä teen - muutenhan siellä tulee Noutaja! Hauskaa vastapainoa salille tämä.