maanantaina, elokuuta 02, 2004

PMS

Selkeät PMS-oireet, eihän tämä ärtymys ja itseinho ole mistään muusta kiinni. Tuon kun aina tajuaisi ihan ensimmäisenä, niin omaan henkiseen (ja pian myös turvonneeseen ja kipeään) oloonsa osaisi suhtautua järjellä... Aaaaaaargh! /raivo/


2 Comments:

At 7:56 ap., Blogger Lyyti said...

Minun perheessä muistellaan kauhistuksensekaisin tuntein murrosikäni aikaisia PMS-oireita (yhdistettynä äitini samanaikaisiin hormonihäiriöihin - olimme melkoinen parivaljakko! Miehet, vapiskaa!) Äiti ja isä olivat eilen meillä ja suunnittelivat tämänpäiväistä Viipurinreissuaan. Äiti heitti, että "Otetaan vaan Lyyti PMS-oireineen mukaan, niin saadaan varmasti Karjala takaisin!" Buah! Olenko mä oikeasti niin paha? (Vastaus: kyllä olen.)

Nooh, jotain hyvääkin PMS:ssa, koti tulee siivotuksi joka kolkkaa myöten... Harmi, että appivanhempani sattuvat kylään juuri pahimman oireiluni aikaan: olemme nimittäin appiukkoni kanssa hieman huonoissa väleissä jo muutenkin ja saan hänet suututettua joka kerta tavatessamme ihan perushormonaalisella enkeliolemuksellanikin... Raportti tulossa parin päivän sisällä aiheena se, miten säilyi sukulaissopu.

 
At 3:26 ip., Blogger Lyyti said...

Lupasin raportoida, mutta unohtui... Noh, appivanhempien vierailu sujui PMS:stäni huolimatta mallikkaasti ja pidin kaikki mahdolliset mölyt mahassani, eikä mitään kärhämää syntynyt. Olenkohan kasvamassa aikuiseksi?

 

Lähetä kommentti

<< Home