Peilikuvatus

Aaaaargh, paino nousussa ja noussutkin, heinäkuun aikana kokonaisen kilon. Ahdistaa, inhottaa, tuntuu niin väärältä. Miten näillä treenimäärillä ja tehoilla voi lihota?

Vastaus on helposti. Liikaa sisäänotettua energiaa. Nyt ne kuukauden aikana syödyt herkut ja unohdetut ruokapäiväkirjamerkinnät näkyvät vaa´assa. Itseäni saan syyttää. Tyhmä minä, miten voinkaan kuvitella, että asia koskaan muuksi muuttuisi. Heti kun lakkaa kontrolloimasta pilkuntarkasti, painonkehitys muuttaa suuntaa ja paluu kohti alkutilannetta alkaa. Noh, ehkä tämä kilo ei maata kaada, mutta motivoi taas oikeaan itsekuriin. Loma saa nyt loppua. Alan suunnittelemaan diettini kuntoon ja siihen sivuun sitten vielä hitusen rankemman treeniohjelman. Palaapahan läskit, perkele!

Pelkästään vaakalukema ei minua hirvitä, vaan se illisko, mikä peilissä taas näkyy. Kamalan iso maha - miten ihminen voikin olla näin epäsuhtainen! Rinnan kohdalla näkyvät luut, käsivarsien lihakset piirtyvät kauniisti, hauissuoni näkyy sinisenä ja kiemurtevana ihon läpi... Muutama kymmenen senttiä alaspäin ja näky on jotain vallan muuta: järkyttävä kasa LÄSKIÄ, niin paksu vyötärönseutu, että näytän kuin olisin raskaana. Argh! Jos olisin vaikkapa viisi kiloa kevyempi, olisikohan asia yhtään toinen?

Eipä tarvitse kuin katsoa tällä hetkellä meillä vierailevaa äitiäni ja tiedän kyllä, mistä isonapaisuuteni johtuu. Olen tismalleen saman mallinen kuin hän! Eilen naureskelimme peilin edessä pohkeillemme: "kuulajalat", juuri kuin samasta puusta veistetyt. No joo, hassua, mutta ei lohduta yhtään - tuossa on se muotti, johon minut on valettu, ja sille en mahda itse YHTÄÄN MITÄÄN! En ikinä. Äiti kertoi, että kun hän oli nuori ja vain 49 -kiloinen, maha oli silti sama pökö, mikä se on nytkin - toki pienempi, mutta suhteessa muuhun kroppaan ihan samalla tavalla paksu. Ei hyvä, ei yhtään hyvä...

Mistä ihmeestä tämä kamala kilo- ja ulkonäköahdistus nyt yhtäkkiä taas syntyy? Saatanpa pohdiskella sitä seuraavassa päiväkirjamerkinnässäni...

Tähän loppuun kuitenkin sanon vielä, että aamuinen selkätreeni salilla sujui loistavasti ja voi sitä riemua, mitä taas voimantunnossani koin! Paksu tai ei, salilla olen rautaa! ;)