Neekeriperseprojektin kuulumisia

Neekeriperseprojekti eli NPP on hieman jäässä. Olen nimittäin päättänyt jättää jalkaosaston treenaamisen salilla pois tai ainakin mahdollisimman vähiin nyt juoksukaudella, varmuuden ja jaksamisen vuoksi. Olen minä hieman pakaraosastoa jumppaillut, mutta en kyllä aio nyt pistää kyykkytankoon lähes sataa kiloa rautaa taikka harrastaa mavea ja askelkyykkyjä, koska saan niillä selkäni rikki, jos oikein innostun. Ja kyykkääminenhän ei ole mistään kotoisin pikkupainoilla!

Eilen lenkillä kyllä totesin (niinkuin pari kertaa aikaisemminkin) että punaiset lenkkihousuni kiristävät takapuolen kohdalta. Onkohan NP kasvanut vai olenkohan vain lihonut? Lihonut en ole vaakan mukaan, enkä mittanauhan mukaan... Voivatkohan pakaralihakset mennä pumppiin juoksusta? Siitä varmaan on ollut kyse... Toivottavasti NP joskus kasvaa. Sitä odotellessa.

Hitsi minä haaveilen sellaisesta tiukasta, isosta, muodokkaasta pyrstöstä, joka kasvaa ulospäin, ei sivuille. Tosin eipähän mulla sitä perinteistä leveysongelmaa olekaan, kun olen kohtalaisen kapealanteinen nainen. Onneksi en ole saanut sellaista leveää ja lituskaista suomalaisnaisen takapuolta, kiitos geenieni. Tähän liittyy myös se, että olen viime aikoina alennusmyyntejä kiertäessäni todennut mahtuvani koon 34 hameisiin! Miten voi olla mahdollista... (eikä puhettakaan että mun käsivarret saatikka "vyötärön" seutu mahtuisivat saman kokoisiin paitoihin!)

Geeneistä tuli mieleeni kehon keskustelu, jossa joku tyttö kyseli hauistreenivinkkejä. Jasonin mielestä minulta ei voi habavinkkejä kuunnella, koska hauis on minun geneettisesti vahvin lihakseni (pah!) ja tämän vuoksi hauikseni on kasvanut ihan jo epäsuoralla treenillä mukavasti, mikä taas ei pienempihaukkarisella tapahdu. No joo. Tuntui vähän kateellisen panettelulta: taas piti osoittaa, että kaikki salilla viettämäni tunnit ja tiukahkot dietit ovat olleet ihan turhia, koska jokatapauksessa minulla olisi iso hauis :D Noh, leikilläänhän hän tuollaista kommentoi, mutta silti... Ja myönnän, että minulla on aika erilainen lähtökohta tavoitteelliseen kehonrakennusharrastukseen kuin suomalaisnaisten Matti Meikäläisellä, jonka yläkroppa on hentoinen ja rasvaton ja alaosasto kerää rasvaa. Käsivarsissani on aina ollut muutakin kuin luut (ja läskiä) ja jalkani ovat olleet lihaksikkaat ja aika tiukat, vaikka olen ollut hurjan ylipainoinen. Sitävastoin geeniperimäni ei kyllä taida tukea kestävyysjuoksua...

Siitä viis. Minä en ymmärrä sitä, että ihmiset laittavat itsellensä joitakin rajoitteita lajien suhteen vain siksi, että "en ole tyypiltäni sitä ja tätä." Onko joka lajia pakko harrastaa naama näkkärillä, eikö joskus voisi vaan harrastaa siksi, että joku laji on kiva ja siitä nauttii, menestyisi siinä sitten taikka ei. Minä ainakin juoksen, vaikka juoksenkin niinkuin bodari. Ja olenpahan pelannut koripallojoukkueessakin ;)