Syöppö

Olen taas tänään vetänyt hiilaria kitusiini ihan tolkuttomasti. Mistä tämä ruuanhimo oikein johtuu? Alkaa mennä hermo.

Olen ollut kurinalaisella dietillä viime syyskuusta lähtien. Muutamia "lomapäiviä" lukuunottamatta olen pitänyt ruokapäiväkirjaa (hieno excel-taulukko, joka laskee kaikenmaailman lukuja, kalorit, proteiini-, hiilari- ja rasvagrammat, ilmoittaa ne prosentteina, miinustaa liikunnalla kulutetut kalorit, näyttää päivän kalorisaldon jne.) Paino on pysynyt hallinnassa (itse asiassa alkuun laihdutin kuutisen kiloa) ja mielitekoja tai totaalirepsahtamisia on ollut hyvin vähän. Muutamia itselleni sallimia poikkeuksia on ollut, kuten pitsa rullismaratonin jälkeen tai ryyppyilta kavereiden kanssa. Pääosin olen elänyt kuin paraskin askeetikko viimeisen puolen vuoden ajan: rahkajugua, kasviksia, ruisleipää, mysliä, hyvät rasvat ja sitä rataa. Tuttu juttu.

Kurinalaisuus tuntui päättyvät HST-jakson päättymiseen ja "loman" alkamiseen. Lomalla tarkoitan sitä, että jäin kolmeksi viikoksi lomalle saliharjoittelusta ja liikunta jäi muutenkin vähiin, kun olin matkoilla. Lupasin, että ulkomaanmatkalla saan syödä niin paljon kuin napa vetää, ja niin teinkin. Sen jälkeen minun piti palata ruotuun ja salille. Näin kävikin, mutta tämä juoksuhomma on nyt kyllä sekoittanut pakkaa aikalailla. Ensinnäkin; en tiedä, mitä minun oikeasti kannattaisi salilla tehdä. Harjoittelu siellä on toki ollut nyt säännöllistä, mutta jotenkin aneemista, kun päätavoite on juoksussa. Se tuntuu erittäin ikävältä, eikä tilanne miellytä minua yhtään - niin paljon kuin juoksemisesta nautinkin. Salisuunnitelma pitäisi saada timantinkirkkaaksi. Siihen kylkeen saisin varmuuden siitä, millainen dietti pitäisi nyt rakentaa. voi että minä kaipaan rautaa ja kunnon irvistelyä!

Mitä sitten hiilihydraattipuputukseen tulee, niin olen neuvoton. Tämä tuntuisi olevan täysin psyykkistä. Ihan kuin söisin taas johonkin pahaan oloon, johonkin, jota en itselleni osaa selittää. Tänä päivänä ja muutama päivä taaksepäin tilanteeseen ovat varmasti vaikuttaneet hormonit, mutta niillä ei voi selittää kaikkea. Miksi itsekurini ei juuri nyt tunnu riittävän? Ihan niinkuin kehoprojekti olisi jotenkin toissijainen asia tämän selittämättömän olon jälkeen ja siksi sallin itseni syödä liikaa. Kyse ei ole herkuttelusta tai ahmimisesta, vaan melko hillitystä liian hiilarin syömisestä, mutta silti se huolestuttaa minua. Tarvitseeko kroppani sitä? Onko juokeminen vienyt voimiani? Olo on kyllä väsynyt, mutta ehkä siihen auttaisi uni ja vesi enemmän kuin hiilarimössö.

Huomenna, huomenna taas minä yritän. Tai oikeastaan jo nyt. Loppuilta saa kyllä mennä veden ja kahvin voimalla. Onneksi huomenna on ruokapäiväkirjassa puhdas sivu.