Juoksuneitsyyden menetys

Nyt se on juostu, mahtavaa! Kärkeen dataa, sitten fiilikset.

Juoksu meni kolme minuuttia alle tavoiteaikani, mutta olen tyytyväinen: tuossa helteessä (+30) en ole aiemmin juossutkaan. Vauhtini oli täysin tasainen, ensimmäinen viisi kilsaa meni aikaan 31.30 ja kympin kohdalla oli aika 1.03, loppuaika 10,5 km siis 1.05.52. Keskisyke nousi (minulle) huimaan 163 ja maksimisyke 170. Kuumuus ja jännitys nosti sykettä selvästi, mutta hui - minähän jaksoin vallan mainiosti koko matkan! Haave kahden tunnin puolimaratonista ei tunnu enää ihan täysin mahdottomalta.

Psyykkisesti juoksu oli myös onnistunut. En lähtenyt mukaan siihen raviin, mitä minua kokeneemmat juoksijat vetivät, vaan pidin pääni ja juoksin ihan omaa tahtiani. Mitä siitä vaikka vanhuksetkin paahtavat ohi, pääasia, että minun oma juoksuni menee omalla tasollani hienosti. Sitäpaitsi, pikkuhiljaa sain edelläni juoksevia kiinni ja ohitin niistä kolme. En tullut maaliin lähellekään viimeisenä :) Juoksun aikana ei ollut mitään ongelmaa, jalat jaksoivat, keuhkot jaksoivat, pää jaksoi. Jano yllätti, kun juottopiste oli vasta kuuden kilometrin kohdalla, mutta vettä saatuani juoksu taas tuntui aivan kivalta. Ainoa yllättävä ilmiö oli matkan aikana saamani vilunväristykset, joita tuli muutamia kertoja. Samanlainen sisältä tuleva kylmyys kuin kovassa kuumeessa. Iho kananlihalla. Liekö nestevajausta tuo? Ei kuitenkaan menoa haitannut, hieman vain ihmettelin asiaa.

Tästä on hyvä jatkaa. Selkeästi jaksan jo hyvin, ainoastaan vauhtipuolella matka on ihan alussa. Mutta nyt on hyvä alkaa vauhtikestävyysjuttuihin, eiköhän tämä tästä. Ihana olo, olen ylpeä itsestäni. Jee!