Jatkoa elämänmyönteisyydelle

Nyt en aio valittaa mistään! En niin ainoastakaan asiasta. Voi tätä onnen ja ilon autuutta.

Minun pyöräni on korjattu ja kunnossa vihdoinkin. Kiitos isälle, joka vaihtoi renkaat ja polkupyöränkorjaajasedälle, joka huolsi laakerit. Tänään tein ihanalla matkattarellani kesäisen retken, ja innostuin pyöräilemään melkein neljä tuntia.

On mahtavaa pyöräillä, kun ei ole kiire mihinkään, ja kun aurinko paistaa, mutta tuuli käy vienosti. Tutustuin Helsingin upeaan Keskuspuistoon ja lähiseudullani sijaitseviin alueisiin, joita ei junassa istuessa tule huomattua. En ollut aavistanutkaan, miten ihania paikkoja läheltämme löytyy - huh, mitkä juoksureitit! Mitkä piknikpaikat! Tämä retki taisi avata minulle hurjia mahdollisuuksia aivan uusiin nautintoihin, juoksupolkuihin, jotka ovat jotain ihan eri toista kuin nykyiset reittini.

Ihmisten pitäisi ehdottomasti pyöräillä enemmän! Oikeastaan lääkärit voisivat määrätä ihmiset pyöräretkille virkistämään mieltänsä ja parantelemaan vaivojansa. Ainkin minulla tuolla pyöräillessä unohtuivat ikävät asiat tyystin. Tosin häntäluunsa siinä saa kipeäksi, mutta pienipä tuo hinta on tällaisesta onnen tunteesta.

En tiedä, pääsenkö huomenna sängystä ylös, tunnin juoksulenkki aamulla ja nyt tämä retkeily veivät kyllä voimiani aikalailla, mutta päätin kruunata iltani ihan huomista salireeniäkin ajatellen hyvällä ja ansaitulla hiilaritankkauksella: (muun muassa) ruisleipää avokadolla. Namskis.