Masokistin Unelma
Päiväkirjamerkintäni otsikko on lainattu juoksutapahtumalta, jossa kierretään vajaan kahden kilometrin lenkkiä yli viisikymmentä kertaa. Siinä, jos missä on masokistillekin tekemistä. Kirjoitukseni aihe on kuitenkin juuri tekemäni vetotreeni. Kirjoitus sisältää minulle niin rakasta numerodataa, joten hyvä ystävä, hyppää yli ja lue vain loppu ;)
Lenkkini sisältö ja sykkeet olivat numeroina seuraavaa:
alkuverryttely hölkäten 10 min
12 min veto sykevälillä 154-162
4 min palautus kävellen
12 min veto sykevälillä 158-165
4 min palautus kävellen
12 min veto sykevälillä 160-162, viimeisen minuutin ylämäessä hanat auki ja syke 168 - kuolema!
4 min palautus kävellen
9 min loppuverryttely hölkäten
Aikaa meni 1 h 7 min ja kaloreita kului hurjat 474 ka syke 150.
Lenkiltä tultuani sain valmentajalta viestin, että älä tee vetoja ihan aamusta. Olisi voinut tietysti muistuttaa minua tuosta jo eilen... Eipä tullut mieleenikään odotella kropan heräämistä pitempään, kun treenaan aina aamulla. Jotain tästä aamulenkkeilystä opin: banaanin ja toisen kupillisen kahvia olisi saanut jättää nauttimatta. Meinasin oksentaa kaksi kertaa.
Uskomatonta, miten raskasta ja vaikeaa on saada syke edes noihin 160 lukemiin normaalimmissa keliolosuhteissa. Tämä lenkkini oli paljon rankempi kuin sunnuntain kilpailu, mutta sykkeet samaa luokkaa. Viimeisessä vedossa tavoittelin 170 sykettä, mutta ei - en vain jaksanut enää kiihdyttää. Vähän surkea olo oli, mutta olen tyytyväinen, että jaksoin noinkin hyvin. Pelottaa, miten voisin tuolla vauhdilla/noilla sykkeillä juosta puolimaratonin!
Erikoinen lenkki. Alku- ja loppuverryttelyä lukuunottamatta juoksun aikana en ehtinyt ajatella MITÄÄN muuta kuin sykkeitä, minuutteja, pahaa oloa. Sitä kamalan pahaa oloa. Mikä ihme saa ihmisen tekemään jotain näin typerää - juoksemaan henkensä kaupalla veren maku suussa pitkin pitäjiä. Kärsimään ja tuskailemaan.
Kyllä minä tiedän mikä. Sen tietävät kaikki muutkin juoksemiseen hurahtaneet.
Nyt jälkihikoilen hetken, menen suihkuun ja olen vain onnellinen.
4 Comments:
LOISTAVAA, hyvä Lyyti!
Mulla helteessä nous sykkeet noi 10 pykälää normaalia korkeammaks, joten jos sulla menee samassa suhteessa ni, sykkees ovat olleet korkeammat nyt vedoissa, kuin kympillä.
Vantaan puolikaalla kannattanee aloittaa noin 155 sykkeellä ja sit toislla kierroksella kiristää pikku hiljaa.
No niin, kyllä kaloria palaa kun laittaa tehoa treeniin. Nyt saat mässyttää palauttavaa hiilaria ja nauttia endorfiinipiikistä.
Pitkä aika vielä puolikaaseen, jos pysyt terveenä ja pystyt treenaamaan niin kuin olemme suunnitelleet ni 2 tuntia on varmasti aika lähellä.
Nyt loppupäivä palautellen ja sori tosta, et unohdin sanoo, et vetoja ei kande heti aamusta tehdä.
KOUTSI-GPV
Mulla on paha olo yleensä vauhtitreeneissä lähinnä siinä alussa. Ei siis verryttelyssä, mutta esmes pari ekaa vetoa tuntuu yleensä pahimmilta, vaikka väsymys alkaakin tuntua sitten vasta niissä seuraavissa. Mä luulen sen johtuvan jotenkin siitä, että elimistöllä kestää hetken sopeutua siihen kovaan vauhtiin.
Niin, toi äskeinen paha olo-kommentti oli siis mun.
-kaius
Juu, sama ilmiö oli mullakin, alussa oli pahin ja lopussa oksetuksen sijaan väsymys. Pitää kyllä ens kerralla miettiä tuo syöminen järkevämpään ajankohtaan ennen treeniä, ettei tule ylös. Pahan olon vielä kestää, mut yrjön maku suussa ei oo kivaa.
Eilen illalla, treenin jälkeen siis, olin aika väsynyt. Nyt seuraavana aamuna olo on taas ihan normaali, tekisi mieli mennä radalle juoksemaan 100 metrin vetoja, mut luulenpa, että valmentajani on eri mieltä. Sen sijaan menen salille harjoittelemaan leuanvetoja, tekemään korsettiharjoituksia ja venyttelemään kunnolla.
Lähetä kommentti
<< Home