sunnuntaina, lokakuuta 03, 2004

Tavoite saavutettu!

Tänään se sitten oli, Vantaan puolimaraton. Juoksu kulki todella hyvin ja loppuaika oli 2.00.13 (tai 19 tms) - virallista aikaa ei vielä tiedetä. Saavutin siis tavoitteeni, ihan uskomattoman hyvä fiilis!! (Etenkin, kun valmentajani on koko ajan yrittänyt hillitä intoani tuon tavoiteajan suhteen, etten kovasti pettyisi...) Eilen vielä tuntui, että ei juoksusta tule mitään ja että ei minusta todella ole tuohon, mutta niinpä vain sisulla pinnistelin. Ensimmäinen kierros meni vauhdikkaasti ja tuntui hyvältä, toisella alkoi kone hieman hyytyä ja juomat tulla ylös, mutta aggressiovoimalla sain rutistettua loppuun saakka. Olen niin ylpeä itsestäni.

Tästä on hyvä jatkaa juoksujen suunnittelua. Eilen ajattelin, että harrastukseni päättyy tähän kisaan, mutta hitto soikoon! Eihän todellakaan lopu, tavoitteena maraton!

8 Comments:

At 7:03 ip., Anonymous Anonyymi said...

Olipa upea juoksu, huh. Kehitystä tapahtui hurjalla vauhdilla. Jatkossa harjoittelu ja tavoitteen asetanta ovat helpompia kun tiedämme suunnilleen, missä menemme. Hienoa Lyyti :-s

Valmennuksellisesti oli hiton vaikeaa arvioida saliharjoittelun kuluttavutta, joten Lydellä oli suuri vastuu omasta palautumisesta. Hienosti meni, mahtavaa. Kun vielä säätilakin oli optimaalinen niin täytyy sanoa, et kaikki meni nappiin.

Juoksuharjoittelun pohja oli öbaut:

1 kevyt peruskestävyyslenkki, alle 1h
1 vauhtikestävyyslenkki verrat+3*12min n. 160 sykkeellä (nousujohteisuus)
1 pitkä lenkki, noin 1,5h

lisäksi yks 10,5km kisa ja kaksi yhtäjaksoista (5km ja 10,5km) vk-lenkkiä. Sekä pari pitempää lenkki, yli 2h.

Lisäksi salitreenit (3krt vko?) ja muut aktiviteetit. Aika rajua treeniä!

Kohti ensi kesää! Tästä tää lähtee...

GPV

 
At 7:18 ip., Blogger Lyyti said...

Suuri kiitos orkulle, ilman sinua en olisi tässä, onnellisena ja tyytyväisenä itseeni ja saavutukseeni. Lähtötaso juoksijanahan minulla oli se, että viime syksynä jaksoin juosta kilometrin (tosi hitaasti, mutta sykkeet 170 hujakoilla... keuhkot vinkuen.) Tammikuussa juoksin vitosen juoksumatolla, aina silloin tällöin tuota ja lyhyempiä matkoja. Kevään aikana juoksentelin, välillä ihan pitempiäkin lenkkejä, mutta varsinainen juoksuharjoittelu ja kuntopyrähdys alkoi elokuun alusta. Siis kahdessa kuukaudessa on tapahtunut ihan hurjan paljon.

Itsekseni olisin todennäköisesti harjoitellut hakkaamalla päätäni seinään, nyt tiesin koko ajan, missä mennään ja mitä pitää tehdä. Saliharjoittelusta jätin jalkojen treenaamisen lähes minimiin, mutta yläkroppapuolella treenejä on ollu 3 krt viikkoon ja voimatasot ovat nousseet lähes joka lihasryhmässä (eniten rinnassa, joka on heikoin lihasryhmäni!)

Vaikka olen repinyt itsestäni irti paljon, olen myös kuunnellut kehoani ja antanut armoa, kun kroppa on sitä vaatinut. Toimii. Myöskään laihduttaminen ei ole ollut todellisena tarpeena mielessä, koska ensisijainen tavoite on ollut parempi kunto, vauhti ja kestävyys.

Tää on mahtavaa, tätä lisää! Raportoin myöhemmin tavoitteen asettelusta, kunhan ajatukset sen suhteen selviytyvät.

Kiitos orkku vielä! Jatketaan harjoituksia. /sydän/

 
At 7:19 ip., Blogger Lyyti said...

Suuri kiitos orkulle, ilman sinua en olisi tässä, onnellisena ja tyytyväisenä itseeni ja saavutukseeni. Lähtötaso juoksijanahan minulla oli se, että viime syksynä jaksoin juosta kilometrin (tosi hitaasti, mutta sykkeet 170 hujakoilla... keuhkot vinkuen.) Tammikuussa juoksin vitosen juoksumatolla, aina silloin tällöin tuota ja lyhyempiä matkoja. Kevään aikana juoksentelin, välillä ihan pitempiäkin lenkkejä, mutta varsinainen juoksuharjoittelu ja kuntopyrähdys alkoi elokuun alusta. Siis kahdessa kuukaudessa on tapahtunut ihan hurjan paljon.

Itsekseni olisin todennäköisesti harjoitellut hakkaamalla päätäni seinään, nyt tiesin koko ajan, missä mennään ja mitä pitää tehdä. Saliharjoittelusta jätin jalkojen treenaamisen lähes minimiin, mutta yläkroppapuolella treenejä on ollu 3 krt viikkoon ja voimatasot ovat nousseet lähes joka lihasryhmässä (eniten rinnassa, joka on heikoin lihasryhmäni!)

Vaikka olen repinyt itsestäni irti paljon, olen myös kuunnellut kehoani ja antanut armoa, kun kroppa on sitä vaatinut. Toimii. Myöskään laihduttaminen ei ole ollut todellisena tarpeena mielessä, koska ensisijainen tavoite on ollut parempi kunto, vauhti ja kestävyys.

Tää on mahtavaa, tätä lisää! Raportoin myöhemmin tavoitteen asettelusta, kunhan ajatukset sen suhteen selviytyvät.

Kiitos orkku vielä! Jatketaan harjoituksia. /sydän/

 
At 8:03 ip., Anonymous Anonyymi said...

Upeaa Lyyti!!
Tosi hieno suoritus!! Nyt vaan tsemiä ensi vuoden maratonhaaveille!!!
Onnea vielä ja HIENO aika!!! Wou!!! /aaltoja/
Xara

 
At 9:29 ip., Anonymous Anonyymi said...

SUPERIA. :-D

t. muuli Hakaniemestä

 
At 3:19 ip., Blogger Tracy said...

Huippua! Mieletön aika! Oon niiiin kateellinen - perässä puuskutetaan... ;)

 
At 8:04 ap., Anonymous Anonyymi said...

Lyy, sä olet sairaan nopee!!! Superlatiivien käyttö ei nyt ainoastaan ole sallittua vaan jopa suositeltavaa! Todella hienosti juostu juoksu, erityisesti tuo sun loppukiri ja hirveen tsempin ja itsesuggestion voimalla saavutettu tavoiteaika teki vaikutuksen. Siinä on sitä jotain, kun vedetään hampaat irvessä, sylki poskella, veren maku suussa... Todella upeasti rutistettu!

Ja kuten asiaan kuuluu, myös coutsi ansaitsee tuuletukset ja peukut! Hyvä Giga, hienosti valmennettu ja tsempattu!

/Martzi

 
At 8:27 ap., Blogger Lyyti said...

Kiitos kaikille! :)

Arvatkaapa onkos Lyytillä reidet "pikkasen" kipeenä? Pidin eilen vapaapäivän (käytännössä kuitenkin töitä aamukahdeksasta iltaysiin...) ja ajattelin tänäänkin vielä vain olla öllöttää liikunnan suhteen - huomenna voisi varovaisesti tehdä salilla jotain kevyttä. Aikamoinen stressi tuo juoksu tuntui elimistölle olevan - unta ei ole paljon tarvinut/tullut eikä ruoka eilen maistunut (mikä kyllä voi johtua tankkauksestakin. Oikein kaipasin taas omaan arkiseen syömisrutiiniini!)

Henkisesti olen edelleen todella "high" - aivan mahtava olo!

Tukholman maraton mietityttää, koska sinne pitäisi järkkäillä matka jo nyt. En millään haluaisi sitoutua siihen ajatukseen vielä, vaikka maraton kutkuttaakin. Toisaalta, maratonin lykkääminen loppukesään ei myöskään houkuttele. Mietintämyssy päähän.

 

Lähetä kommentti

<< Home