Asuntovelalliset

Me ostimme tänään talon! Siis tuosta vaan, hui hai!

Asunto on taivaallinen, todellinen koti. Se on paritalo pienessä pihapiirissä kallion päällä. Kalliolle menee pienet puiset portaat ja pihapiirissä on kaksi muuta taloa. Silti meillä on oma, aika suuri aidattu piha (kissat pääsevät vihdoin turvallisesti pihalle!) Asunto on kaksio, mutta tilava sellainen. Siinä on takka (!!) ja harjakatto, joka tuo valtavasti tilaa korkeussuunnassa. Oma sauna ja vaatehuone, tilava kylppäri ja mitä kaikkea. Ihastuimme siihen välitttömästi, kun astuimme sisään, eikä ostopäätöksen tekeminen vienyt aikaakaan. Menimme vielä katsomaan toista asuntoa, mutta ei se tuntunut miltään tämän jälkeen. Tästä olin uneksinut. Olen niin onnellinen. Me molemmat olemme.

Arki muuttuu meidän perheessä monella tavalla. Ensinnäkin asumme kauempana asemasta (ja hippusen kauempana myös Helsingistä) eli kulkemiset vaikeutuvat. Sen asian kanssa täytyy vaan elää ja opetella kunnollinen pyöränhuolto. Toiseksi, minulla ei ole enää työhuonetta, joten on ihan aiheellista ja oikein, että vaadin kunnon työolosuhteita työnantajiltani. Tämä tarkoittaisi sitä, että pääsisin vihdoin kotoa ulkomaailmaan töihin. Vaikka en minä varmaan tuolta kotoa juuri mihinkään halua lähteä... ;) Lisäksi meistä tulee "talonmiehet" joka viidenneksi viikoksi :D Talossa ei ole myöskään nettiyhteyttä, mutta ehkä semmoisen onnistumme hankkimaan...

Voisimme muuttaa vaikka heti. Kaikki tapahtui kuitenkin niin äkkiä (meidän piti olla nopeita, koska muutkin pariskunnat olivat jättäneet tarjouksensa) ettemme ole ehtineet ajatella muuttopäivää tai muita yksityiskohtia. Ystävät ottivat uutisen kivasti ja tarjosivat heti apuaan muuttohommiin, mikä on kertakaikkiaan ihana asia! Kiitos!

Olen niin onnesta sekaisin, että en enää osaa sanoa tämän kummempia. Kunhan raportoin tämän uutisen :)