Haipakkata

Kylläpä haipakka jatkuu.

Eilen hajosi kovalevy ja käytännössä siis elämä meni aikalailla uusiksi ;) Saanpahan aloittaa kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä - työasiat, kirjanpidot, kaikki - taivaan tuuliin! Onneksi ystäväni sai palautettua siitä romusta vielä sähköpostini ja osoitekirjani, huh, mikä helpotus!

Työrintamalla kiirettä, kiirettä, tekemistä, taistelua, lisää kiirettä, mutta eipä siinä mitään - olemme saavuttaneet muutamia selkeitä työvoittoja, joista saamme olla hyvin tyytyväisiä ja huomaan itsessäni, että mielekäs työtekeminen vie masennukseni mennessään. Voin vihdoin taas hyvin, kun saan kokea itseni jossakin yhteisössä hyvin tärkeäksi ja aikaansaavaksi, enkä myöskään yksinkertaisesti ehdi analysoida ja murehtia omia asioitani.

Kolikolla on kääntöpuolensakin tietysti, huonosti nukutut yöt, väsymys, kiukkuisuus, huono syöminen, treenien väliin jääminen, uupuminen. Mutta nyt taotaan tätä rautaa ja sitten, kun helpottaa, voin taas hieman enemmän panostaa liikkumiseen. Ensimmäistä kertaa vuoteen olen laistanut myös ruokapäiväkirjan pitämisestä jo parisen viikkoa. Pitäisköhän tässä alkaa huolestumaan... Ajattelen niin, että kunhan nyt saan viikon tärkeimmät kolme salitreeniä väännettyä mallikkaasti, niin voin olla tyytyväinen. Edes sen verran, kaikkeen ei vaan kykene.

Kaipaan ystäviäni ja vapaa-aikaa. Seuraava vapaapäivä näyttäisi olevan kahden ja puolen viikon kuluttua... Ehkäpä silloin olisi pikkujoulujen paikka? Tai voisinkohan silloin lähteä käymään perheeni luona Oulussa!? Äitiä ikävä jo, nyyh.