Tissit

Olin eilen myymässä lippuja konserttiin kirkon aulassa. Aika hyvissä ajoin ennen varsinaista lipunmyyntiä minulle tuli ruotsinkielinen mummo sanomaan, että enhän minä voi TUON näköisenä lippuja myydä. Päälläni oli avarakauluksinen toppi, josta rintavakoni pikkaisen pilkahti, sekä villatakki, joka siis peitti suurimman osan rintakehäänikin (ja käsivarret ja olkapäät.)"Tämä on Herran huone, pyhä paikka. Loukkaat muita näyttämällä TUOLTA" "Onhan se kumma, kun on näin tasokasta musiikkia, mutta TUON näköinen lipunmyyjä." Hyvä ettei huoritellut minua.

Kun pääsin juonesta kiinni, ensin pyysin anteeksi, jos loukkasin häntä pukeutumisellani. Sitten vedin takin vetoketjun ylös asti kiinni, että mitään rintakehästäni ei näkynyt. Sitten hän puhutteli minua vielä lisää siitä, kuinka minun täytyy oppia kunnioittamaan pyhää paikkaa ja niin edelleen. Aloin hiiltyä ja tokaisin, että "Luojan luomat ne ovat nämäkin ryntäät." /ujo/ Alkoi vituttaa - tarviko mummon vieläkin jauhaa, kun hänen viestinsä oli jo mennyt perille. Toivoin, että hän lopettaisi palopuheensa, kun ihmiä alkoi pikkuhiljaa tulla sisälle. Olin jo tarpeeksi nolona, vaikkakin mielestäni olin ihan sopivasti pukeutunut: kyseessä oli kuitenkin meidän orkesterin juhlahetki, en oikein olisi halunnut poolopaitaankaan sellaisena pukeutua. Enkä mielestäni ollut mitenkään liian sexy, päällä kun oli pitkät hiatkin ja housut. En ollut ylimeikattu tms. Eikä kyseessä ole katolinen kirkko, vaan ihan tavallinen luterilainen, jossa käsittääkseni tarkkaa pukeutumiskoodia ei ole. Ja eiköhän mummo tullut vielä kerran lähdettyään takaisin! Kävi kuiskuttelemassa korvaani, että "oppia ikä kaikki" ja toivottelemassa jumalan siunausta ja kaikkea hyvää. Jos se olisi vielä kerran sanonut jotakin lisää, niin olisin saattanut testata potkunyrkkeilyopeista takapotkua ja jotakin mukavaa koukkua ;)

Tulipahan vaan mieleeni, että onkohan tuo jumalan siunauksen viljely sitten uskovaisille joku mantra, jolla saa anteeksi sen, että on loukannut jotakuta toista taikka nolostuttanut hänet julkisesti. Olen huomannut, että monesti hyvin hartaasti uskovaiset harrastavat juuri tuota: läksyttävät ja sitten kuittaavat oman törkeän käytöksensä jumalan sanalla. Jos olisin ollut rauhallinen, olisin ehkä voinut keskustella mummon kanssa siitä, mitä mieltä jumala mahtaa minun rinnoistani olla. Luulisin, että hän pitäisi niistä, eivätkö ne ole hänen itsensä luomus? Sitäpaitsi uskoisin, että rintani olisivat ehkä jopa ilahduttaneet joitakuita konsertissa kävijöitä ;)

Miten on mahdollista, että nuoren naisen rintojen pilkahdus oikeasti voi loukata jotakuta taikka jumalaa? Eletäänkö me yhä vieläkin maailmassa, jossa elämä pyörii tuollaisten asioiden ympärillä? Hyvänen aika, meillähän taitaa asiat olla aika hyvin, jos ei mummoillakaan muuta huolenaihetta ole. Taitaa sitä kyseistä mummoa harmittaa, että ei itse tullut elämässään viehättäneeksi ketään miestä ja jäi seksuaaliset ilot kokematta (buah, mikä johtopäätös!) Ja mahtaa mummolla riittää tekemistä, jos aikoo valvoa nuorten naisten yleistä siveystasoa - etenkin näin kesän lähestyessä, kun vaatteet alkavat vähentyä...

Aion jatkossakin pukeutua aika huolettomasti avarakauluksisiin asuihin. Jos jotakuta minun rintani loukkaavat, voivoi. Paaville en silti niitä ehkä esittelisi, voisi alkaa Paaviakin kaduttaa, että tuli tehneeksi selibaattilupauksen :D