Mielipuoli

Eilen oli ne "pelkäämäni" bileet ja ihanhan nuo menivät niin kuin normaalistikin, vaikkakaan ihan juhlatuulella en ymmärrettävästikään ollut. Elämä jatkuu samaa rataa kuin aiemminkin, tosin hain apua ja sitä sainkin pillerimuotoon pakattuna. Katsellaan, kuinka tässä käy, löytyykö ensiapua ahdistukseen tuosta.

Olen melkein päättänyt muutamia asioita. Aikomuksenani olisi luopua kaikista laskutoimituksiin liittyvistä kontrollimuodoista (sykemittari, kalorilasku, vaaka)ja laihdutusyrityksistä. Laihtua haluaisin, mutta niin, että se ei olisi pakkotoimenpide (koska en onnistu, jos vaan pakotan itseäni johonkin.) Treenaamisen suhteen aion jatkaa samalla tavalla kuin tähänkin asti, koska se tuo iloa ja tyytyväisyyden tunnetta elämääni. Laihtumisen ei pidä olla ehto hyvälle ololleni ja itsearvostukselleni. Ruuan ei pidä olla lohdutuskeino eikä pakenemiskeino, vaan ruokaa, jolla elän.

*Mielipuolella* yritän pärjäillä omin konstein ja puhua ja kirjoittaa olostani mahdollisimman paljon. Olen hyvin kykeneväinen itseanalyysiin, mutta en tarpeeksi objektiivinen ja siksi tarvin toista ihmistä peilikseni.

Eiköhän tämä tästä taas pikkuhiljaa... Ja jos ei, niin ehkä minun pitää vaan hyväksyä se, että olen aina ollut ja tulen aina olemaan osittain tyytymätön itseeni, mikä aiheuttaa mielestäni liian suurta mielipahaa. En tiedä.

Kiitokset mukkelismuulille, sille raikkaalle ja rakkaalle, joka on ollut tukenani tässä ja nyt. <3