Luomisen tuskaa

Olen koostamassa konserttiohjelmaa kahdelle mezzosopraanolle (minä ja ystäväni) ja continuolle kärsimysajan musiikista. Ajan pikkuhiljaa ymmärtää, että eivät ohjelmat tuosta vaan synny - homma tarvitsee uskomattoman paljon miettimistä, aikaa ja vaivannäköä. Tehtävä on mieluisa, mutta alkaa jo käydä kunnon päälle. Olen valvonutkin asian tiimoilta.

Maailma on täynnä ihanaa musiikkia. Siinä vaiheessa, kun alat rajata sen kaiken musiikin tietyn tekstin (Valitusvirret 1:1-14,) aikakauden, tyylisuunnan, säveltäjäkunnan, ambituksen ja soitinryhmän mukaan, huomaat, että ei sitä niin kauhean paljon olekaan. Ja jos jotakin löytyykin, nuottimateriaalia ei saa mistään tai se ei ole säilynyt. Pitää löystää jostakin päästä (tässä tapauksessa otan ranskalaisen barokin rinnalle keskiaikaiset sekvenssit sekä modernin musiikin, jota tosin en niin hyvin tunne.) En pidä kompromisseista näissä asioissa. Kun kerrankin teen oman konserttini, jossa saan laulaa sitä, mitä itse haluan sillä tavalla kuin itse haluan, en halua, että esteenä on se, että en löydä sopivaa ohjelmistoa kahdelle tietynlaiselle laulajalle!

Eilen sattui tähän liittyvä hassu juttu. Tapasin erään ystäväni, lauluympyröistä tutun, ja kyselin häneltä vinkkejä ohjelmaksi. Hän on erikoistunut keskiajan musiikkiin ja tekee paljon ohjelmia eri kokoonpanoille. Olin juuri edellisiltana puhunut, että tekisi mieli ottaa mukaan keskiaikaisia sekvenssejä ohjelmaan, mutta kun niitä ei Suomesta löydy. Tämä ystäväni oli sitten sattumalta juuri käynyt Tukholmassa ja kopioinut kaikki pääsiäisajan neumit ja ne sattuivat olemaan hänen repussaan. En voinut olla ajattelematta telepaattista yhteyttä. :-)

Konsertin minimalistinen koreografiakin on jo suunniteltuna. Konsertin nimeksi voisi tulla "Hämärän messu". Tai "Pimeyden messu", se voisi olla jopa iskevämpi. Ihokarvani nousevat pystyyn, kun vaan ajattelenkin sitä Couperinin teosta, jota olemme jo päässeet harjoittelemaankin. Huomaan itsessäni ihan uutta energiaa ja innostusta, kun askartelen tämän asian parissa. aina sama juttu, kun valmistelen jotakin omaa - tajuan yhä voimakkaammin sen, että tämä on se asia, josta saan irti niin paljon. Tätä minä haluan tehdä.

Jos saan aikaiseksi järjestää julkisen läpimenokenraalin esimerkiksi tuohon lähikirkkoon (jossa on oma cembalo!) niin voisin kutsua ystäväni sinne kuuntelemaan.