Ammattikriisi osa II

Viime viikko oli helvetillinen, mutta päättyi aika onnellisesti. Meillä oli orkesterin kanssa periodi, jonka aikana paitsi toteutin kaikenmaailman taiteilijaoikkuja ja tein hommia aamusta iltamyöhään, myös valvoin yöt asioita murehtien ja lähinnä pikku yksityiskohdista stressaten. Silti, lauantain konserttimatka onnistui ilman mitään ongelmia - pikemminkin päinvastoin, lähes kaikki meni täydellisesti nappiin. Sain hurjasti kiitosta soittajilta työstäni ja he tuntuivat kiitollisilta siitä, että kuulemma eka kertaa orkesterin historiassa heillä on ammattilainen organisaattorina :) Miten hyvältä tuntuikaan kuulla tuo asia - olenhan ollut koko ajan epävarma siitä, osaanko orkesterityötä tehdä (en ole aiemmin tehnyt.) Ja se musiikki - joka kerta muusikoitteni soittaessa tai laulaessa minä muistan, mikä on se syy, minkä vuoksi jaksan töitä tehdä.

Tänään ajattelin pitää ansaitun vapaapäivän töistä, mutta vielä mitä! Olen painanut taas niska limassa, mutta eipä se mitään - nyt kun on draivia, se täytynee hyödyntää.

Viime viikolla oli syksyn ensimmäinen laulutunti ja se oli ihanaa, sain paljon taas uutta ajateltavaa, ja varmasti puhtiakin tähän hommaan. Eilen kokoonnuimme lauluyhtyeen kanssa kasaamaan 4.9. tulevaa konserttiamme - sekin tuntuu olevan hyvällä mallilla. Eli kaikki hyvin tällä erää.

Nyt odottelen ensi viikonlopun potkunyrkkeilyleiriä...