Alakarppiakka

Ketoosi. Ketoosiketoosi, tuo ihmeitä tekevä ilmiö. Olen laihtunut - paljon - ja olen nyt tavoitepainossani. Hassua kyllä, tekisi mieli laihduttaa vielä vähän. Jos kerrankin olisi Lyyti niin tiukka, että oikeasti piirtyisi haba, ojentaja ja olkapää toisistaan.

Tämä "alakarppiruokavalio" siis toimii. No, tiesinhän sen aikaisemminkin: olen turvotuksissani monesti pitänyt pikakuurin jättämällä hiilihydraatit syömättä pariksi päiväksi ja tällä metodilla poistanut pari kiloa nesteitä. Nyt olen ollut reilun kaksi viikkoa alle 20 gramman hiilareilla per päivä ja ilmeisesti rasva palaa (enhän voi enää kuivuakaan!) Miten lie käy lihasmassan? Kuitenkin: viime syksynä hoikimmillani ostamani jakkupuku on löysä päällä (etenkin housut, perse pienenee NYYH!)

Kivahan se on laihtua, mutta sanonpahan vaan, että kyseinen ruokavalio (lihaa, kananmunia, juustoja, rasvaa, rasvaa, rasvaa) on SAATANASTA! Toki tämä parin viikon kuurina menee ja nyt alankin pikkuhiljaa lisäillä hiilihydraattia himoitsemieni kasvisten muodossa (jonka jälkeen ehdottomasti hedelmät, puuro ja rahka mukaan kuvioihin) En tajua, miten jotkut ihmiset voivat elää tällä "Atkinsin induktiolla" jopa vuoden tai ylikin!! Minua ovat vaivanneet lihaskrampit (hivenaineiden puutos!) ja ripuli (rasvan älytön mättäminen!) Sen sijaan nälkä on harvinaisempi ilmiö eikä verensokeri heilahtele, vaikka ruokaväli olisi pitkäkin. Se sopii minulle, koska olen hiilariherkkä ja verensokerin kanssa on hankalaa.

Treenit ei suju. Noh, juoksu ja muu pitkäkestoinen menee, mut voimatasot on ihan onnettomat ja nyrkkeilyssä vähän puhti pois. Lisäksi krampanneet lihakset haittaavat menoa - krpampit kun tulevat voimakkaina ja lamaannuttavat lihaksen aikalailla. Pitkä selkälihas on krampannut kaksi kertaa ja viime yö meni sitä voivotellessa. Lisäksi eilen heräsin takareiden kramppiin ja edellispäivänä kramppasi saman jalan sisäreiska... Ei hyvä. Ratkaisuyritys: ostin monivitamiini - monihivenaine -kalsiumvalmisteen. Nappia naamaan ja monta.

Alkaa olla selvääkin selvempää, että viljat eivät minulle sovi ja että oli erittäin loistava ratkaisu aloittaa viime vuonna lihansyönti kymmenen kasvisvuoden jälkeen. On myös selvää, että olen insuliinihirviö ja lihomiseni syy on leivässä. hitsi vieköön, jos tältä pohjalta pystyisin nyt koostamaan ruokavalioni niin, että painonhallinta helpottuisi eikä enää koskaan tarvisi laihduttaa tällaisia määriä (nytkin seitsemisen kiloa, se on paljon.)

Saavutus: jääkaapissa on edelleen pikkujoulujuhlista jäänyt Irish coffee -juustokakun puolikas: en ole maistanutkaan sitä! Pöydällä torttujen ja piparien jämät: ei tee edes mieli. Jee!