Toipilaana

Kaikenlaista sitä.

Tiistaina leikattiin kaksi viisaudenhammasta, jotka olivat vaakatasossa ikenessä möllöttelemässä. Leikkaus oli nopea ja kivuton, mutta kyllähän toipuminen kestää... Naama on edelleenkin turvoksissa ja tikit kiristävät poskea. Penisiliinikuuri sekoittaa vatsan ja tekee ällötysolon, ja kipulääkettä menee reilusti. Noh, kaipa tämä tästä. Kunhan nyt ei tulehtuisi niinkuin viime kerralla. Pakko parantua nopsaan, kun konserttikin lähestyy. (Vähän hankalaa laulaa, jos suu ei aukea...) Olen kyllä erittäin tyytyväinen, että kaikki viisurit ovat nyt poissa ja pääsin eroon noista mönjänkerääjähampaista! Hyvä minä, että olin rohkea!

Ateenan matka ja leikkaus ovat tehneet parin viikon treeniloman. Noh, perjantaina menin vihdoin nyrkkeilemään, ja ah sitä ihanuutta! Todella nautin! Eilen kävin juoksemassa ja tänään voisin taas mennä. Olen nyt salitauolla ennalta määräämättömän ajan. Suunnittelin palaavani salille vasta sitten, kun tiedän, mitä sieltä seuraavaksi lähden hakemaan. Sillä välin keskityn juoksemiseen, joka tuntuukin nyt tosi kivalta. Suunnittelin, että luopuisin myös vanhasta salistani ja alkaisin käydä tuossa lähempänä - säästyisi valtavasti aikaa ja salille meno voisi olla spontaanimpaa kuin tähän saakka. Vielä kun äiti toisi ensi viikonloppuna minulle sukset Oulusta... :)

Pitäisi päästä treeni- ja ruokarutiineihin kiinni taas. Olen lihonut valtavasti! (En kylläkään ole käynyt vaakalla tammikuun lopun jälkeen, kun muulille lupasin, että en mene... Painotodellisuutta en siis tiedä, mutta veikkaisin ainakin kuutta lihottua kiloa joulukuun hoikkistilaan verrattuna.) Syömiset on ihan mitä sattuu. Liikunnastahan saa kiinni hetimiten, koska syy liikkumattomuuteen on ollu pakko eikä todellakaan mikään motivaation puutos. Ruokapuolen kanssa on eri asia. Olen turvonnut ja voin erittäin huonosti, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Yök. Alakarpille vaan.

Barokkilaulun pääsykokeeseen oli tullut muutos. Nyt siellä sitten onkin pianonsoittokoe, vapaavalintainen kappale ja vapaasäestystehtävä. Taitaa minun pääsykokeeni jäädä siihen. En tiedä, onko mitään järkeä edes yrittää. Harmittaa ihan kamalasti. En myöskään saanut töitä hakemastani paikasta (taaskaan) eikä toiseen hakemaani pestiin taida tulla edes haastattelukutsua. Toisaalta, nyt menee kuoron kanssa lujaa ja orkankin - töitä on kamalan paljon ja osittain mielekästäkin tekemistä, eli ei hätää.

No niin, nyt loppuu valitus ja tämä mamma alkaa vääntää veroilmoitusta. Siinä sitä tekemistä riittääkin taas...