Terveelliset elämäntavat tappavat!

Isovanhempani päättivät elää "vanhuusaikansa" terveellisesti, aikaisemmin kun olivat tupakoineet, juopotelleet, syöpötelleet jne. ja alkoi ilmeisesti kuolema pelottaa. No, kuolivatkin sitten molemmat kuudenkympin korvilla syöpään. Taisi olla mummini, kun oli ohjeistanut sitten vanhempiani elämään elämänsä nautiskellen eikä itseään kurilla kiusaten - kuolema korjaa joka tapauksessa.

Kieltämättä kyllä tämä aihepiiri pyörii nyt mielessäni. Minä olen "harrastanut" terveysasioita lukioiästä asti. Lapsena vähät välitin, mitä suuhuni tungin (olisi varmaan pitänyt! Sisään meni sokeria, sokeria ja sokeria ja olin sairaalloisen lihava. Murrosikäisenä kehitin todennäköisesti itselleni tämän nyt kärsimäni PCOS:n. Tai ominaisuushan se on, se tulee jollekin ja toiselle ei tule - ilman tunnettua syytä.) Lukioaikaan innostuin liikunnasta ja laihduttamisesta ja nepä ovatkin olleet siitä lähtien lähes elämäni sisältö. Nykyisillä elintavoillani voisi kuvitella, että olisin terve kuin pukki.

Toisin on. Kävin eilen taas lääkärissä vaatimassa verensokeri- ja insuliinitestejä. Tuloksia odotellaan, henkilökohtaisesti uskon, että insuliiniresistenssi on syypää useimpiin kehossani toimiviin kummajaisiin. Verenpaineeni oli mittauksessa yläkanttiin - niinpä niin: laihduta, syö vähemmän suolaa, älä tupakoi ja juopottele, liiku enemmän! ;-) No, minäpä yritän...

Kyrsii kertakaikkiaan olla tällainen karvainen ja kipeä keskivartalolihava ihminen, joka ei laihdu yrityksistään huolimatta ja kuolee nelikymppisenä verenpaine- tai sokeritautiin. Oireyhtymään liittyy kaksin-kolminkertainen riski sairastua verenpainetautiin sekä II -tyypin diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään. Heh. Arvatkaapa, haluanko sairastua sellaisiin? Sen lisäksi tietysti on todennäköistä, että en tule saamaan lapsia, ja jos vaikka saisinkin, keskenmeno olisi todennäköinen. Kivana pikkubonuksena voisin vaikkapa kaljuuntuakin :D

Mitenköhän sairas ja lihava mä olisin, jos en urheilisi?

Tämän kaiken lisäksi sairastuin nyt vuosisadan räkätautiin, vain kaksi viikkoa ennen maratonia... Jääköhän sekin haave taas haaveeksi...

Minä haluaisin vain olla terve ja normaali, onko se liikaa vaadittu?