Uusille urille...

Nyt, kun työttömyys mahdollisesti lähenee ja muutenkin olen päätökseni kulttuurihörhöilystä lopettamisesta tehnyt, on aika miettiä, mitä tilalle. Mihin suuntaan työelämässäni alkaisin pyrkiä? Tällä koulutuksella vaihtoehdot ovat vähissä, joten luulen, että järkevin (ja mielekkäin) vaihtoehto on uudelleenopiskelu! Voi miten eri tavalla opintoni nyt aikuisena suorittaisinkaan, mikäli kouluun sattuisin pääsemään!! Ei kiirettä mihinkään, kypsyttelyä, ei hätiköityjä päätöksiä elämässä.
Aikaa on, ja mahdollisuus, kun ukkokultani on luvannut jälleen kerran minua elättää. Toisaalta, nyt kun ei ole kiire, voisinhan tehdä keikkahommia opiskelujeni ohessakin. Ja onpahan minulla opintotukikuukausiakin jäljellä edellisistä yliopisto-opinnoistani :)

Olen todennut harrastavani terveys- ja ravitsemusasioita tuntikausia lähes päivittäin jo vuosien ajan. Olenhan jo pitkään ajatellutkin, että liekö tuolla alalla minulle tekemistä... Liikunta, hyvinvointi, terveys, ravitsemus. Muutama kunnianhimoinen koulutusajatus minulle on nyt syntynyt ja aikaa pääsykokeisiin olisikin nyt kivasti. Ehkäpä kaivan kemiankirjat kirjastosta ja alan kertailemaan... Laulunopiskeluhaaveet kuittasin (ne iänikuiset!) koska olen varma, että viime kevään pääsykoesähläys tapahtui syystä.

On muuten erinomaista huomata, miten stressitasoni työn suhteen ovat laskeneet irtisanoutumiseni jälkeen. Teen edelleen samoja hommia ja tässä kuussa on ihan hirvittävä työrupeamakin päällä, mutta olo on levollinen ja tiedän tehneeni oikean päätöksen. Uutisen ilmoitettuani olen saanut kollegoiltani kannustavia kommentteja (teit aivan oikein, ymmärrämme sinua hyvin jne) ja työyhteisöiltäni hieman hämmentyneitä, mutta ei lainkaan pettyneitä kommentteja (eli huomaan, että työtäni ei juurikaan ole arvostettu ja tilalleni löytynee helposti joku muu orjatar.) Kukaan ei minua jää kaipaamaan ja hyvä niin.

Odotan innostuneesti tulevaisuutta. Se on jotakin, mitä olen pitkään kaivannut. Tietoista suuntaa elämään, haaveita, haasteita. Elämä, täältä tullaan!