Muutoksen aikaa

On ollut ajatuksissa kirjoittaa jo monen monta kertaa, mutta aina se vaan jää. Reilu viikko sitten oli viimeinen konserttini ja tunnen jo nyt, kuinka työstressi on hellittänyt. Olen niin tyytyväinen päätökseeni lopettaa nämä hommat! En kadu mitään, vaikka olo onkin haikea. Olen hyvästellyt ystäväni, rakkaat muusikot ja tiedän, että he jäävät hyviin käsiin - voin siis helpottuneena siirtyä sivuun ja alkaa ajatella omaa elämääni, tätä hetkeä ja tulevaisuutta.

Omat suunnitelmani ovat edelleen aivan auki ja etsin sitä, missä voisin olla hyvä ja mikä voisi minulle jotakin hyvää tarjota. On aika alkaa olla itselleen armollisempi, minä en elä enää vain työtä varten. Elämällä on varmasti oltava minullekin jotakin muuta kuin ainaista vastuun kantamista, valitusten kuuntelua, stressiä, omanarvontunteen heikkoutta, alistamista. Mikään ei muutu, jos ei itse aktiivisesti osallistu muutokseen.

Minä osallistun, teen nyt elämästäni erinnäköisen. Olen hypännyt tyhjän päälle, mutta teidän, että voin niin tehdä, koska olen turvassa. Olen ollut liian pitkään tyytymätön, en aio sitä enää olla. Tervetuloa erilainen elämä!