Näkymätön nainen
Tajusin tänään, mikä mua kuppasee. Olen työelämässä täysin näkymätön nainen, eikä minun mielipiteilläni tai ajatuksillani ole mitään merkitystä. Onko se sitten ihme, että kärsin burn outin oireista? Enkö minä ole aina ollut ihminen, joka vaatii huomiota ja yleensä saa sitä. Enää muutama kuukausi, taidanpa hankkia aamukamman...
Aioin kirjoittaa muulin iloksi valituslaulun. Tällä hetkellä tekisikin mieli valittaa ihan vaikka mistä, etenkin työasioista, mutta taidanpa jättää tämän valituslaulun punomisen tähän.
Mukavaa on se, että pari päivää sitten salilla joku kysyi minulta, kilpailenko kehonrakennuksessa? :D Että kai mun lihaksista vielä hitunen on jäljellä (ja palautuu nopsaan, kun olen taas palannut salitouhuihin!) Kivaa on myös se, että sain ystävältä perennoja vaihtariksi vanhasta herukkapensaastamme ja sain uusia istutuksia pihaamme. Ensi kesänä saamme ehkä nauttia jo kukkaloistosta.
Minä rakastan syksyä!
3 Comments:
Kirjota se laulu!! Muuli ilostus kovasti. Omakin kyl edelleen vain haaveissa, mutta kunhan on hetki aikaa.
Ja kelaa mikä kommentti! Miun muskelimimmi <3 Aika imartelevaa. Mua vaan luullaan melojaks... :-D
ja mua lentopalloilijaksi :D
No mutta hei! Viime keskiviikkona tapahtui vielä älyttömämpää:
eräs mies kysyi minulta suureen ääneen junassa, harrastanko kehonrakennusta (olin hiaton toppi päällä.) Katselin ympärilleni ja kysyin, puhuuko hän minulle. Kyllä, ja jouduin myöntämään, punastutti, kun ihmiset tietty kääntyivät katsomaan. Tämä mies sitten sanoi, että mukavaa, kun olen silti säilyttänyt naisellisuuteni, ja että hyvältä näyttää. Lopuksi lisäsi vielä, että "halusin vain sanoa, että olet kaunis." :O
Että kai se patti jo pullistelee (35,5 cm haba!!) No, onpa tässä melkoinen bulkin sivutuotoskin patin päällä...
Lähetä kommentti
<< Home