No johan on markkinat!

Ei Lyyti kirjoita, ei. Tuntuu niin typerältä kirjoitella niitä näitä, kun tuntuu, että elämässä ei kertakaikkiaan tapahdu mitään mainitsemisen arvoista. Sitä samaa. Samaa ja samaa.

Laihdutuskuureja, urheiluhulluutta, onnetonta työelämää, pieniä onnistumisia kaikilla näillä saroilla. Kerrotaanpa sitten kuulumiset näistä.

Eilen kävin osteopaatilla kipeän alaselkäni takia. Ristiluu kiertynyt ja pantiin paikalleen. Saas nähdä, vaikuttaako mitenkään vai eikö vaikuta. Pakko tämä on kuitenkin kuntoon saada, muuten loppuu Lyytin kyykkyura. Hoidon jäljiltä selkä on hiukkasen arka, mutta paljon arempi on vasen olkapää, jota hoitaja höykkyytti vaikken edes valitellut siinä olevan mitään vialla. Ilmeisesti oli. Nyt tuntuu hassulta, ihan kuin olisin kierossa, vaikka olenkin kai vihdoin suorassa.

Kyykystä puheenollen, olen alkanut harjoitella etukyykkyä - loistava liike! Ja leuanvetoharjoittelu on nyt säännöllistä. Vielä koittaa se päivä, jolloin vedän leukoja kymmenittäin tukka putkella /raivo/

Tänään on potkiksen oranssin vyön koe. Apua. En osaa takapotkua niin, että pysyisin tasapainossa potkua palautaessa. En myöskään osaa väistää etuviistoon oikeaoppisesti, vaan saan aina nyrkin päähäni. Voi voi. Muuten menee hyvin, uskoisin.

Sain myös päähäni haluta kokea ketoosin kerran elämässäni. Tässä nyt mennään toista päivää alle 20 gramman hiilareilla. Raportoinpa, mikäli ikinä pääsen ketoosiin. Täytyy kyllä sanoa, miten ihmiset voivat elää ilman maitotuotteita ja kasviksia, hedelmiä ja marjoja taikka puuroa. Köyhää on elämä tuolloin. Kimmokkeen tälle ketoosiajatukselle sain, koska olen nyt muutaman kuukauden taas pitänyt orjallisesti ruokapäiväkirjaa ja laskenut kaloreita (todella vähiin) enkä ole laihtunut neljännen kilon jälkeen moneen viikkoon. Katsotaan, josko tällainen stressi saisi elimistön taas heräämään, että laihtuakin pitäisi. Muutama kilo vielä, olisiko se liikaa vaadittu prkl?

Onneksi tulee joulu ja joulukiireet ja pikkujoulut ja muu. Saa muutakin ajateltavaa ku oman napansa. Alkaa jurppia tämä liika aika ja itsensä kanssa oleminen. Saisinpa oikean työpaikan...