Kertomuksia kohdusta
Minua pelottaa. Onkohan minulla syöpä kohdussa?
Erinäisistä naistenvaivoista koko viime syksyn kärsineenä päätin rohkaistua lääkärille ja gynekologiseen tutkimukseen sekä papakokeeseen, jossa en ole kolmeen vuoteen käynyt (hyi minua! Nyt kaikki naiset - vauhdilla papaan!) Valittelin välivuotoja ja kohdussa vaivannutta kipua. Lääkärin mukaan siellä sisällä ei mitään näkynyt ja "nämä nyt ovat normaalia naisen elämää" - labrahoitaja oli eri mieltä. Hoitajan saatua kohdunsuuni auki, sieltä alkoi valua verta ihan kunnolla... Hoitsu sanoi, että ei kaikki ole kunnossa, tutkitaan. Irtosolunäytteen tulokset selviävät kuukauden kuluttua. Siihen saakka revin hiuksia päästäni ja pelkään syöpää.
Suunnittelin eilen hautajaisenikin. Purcellia ja Matteuspassiokoraaleja, minä punaisessa silkissä, kunnon bileet ja ystävät iloisina. Kamalia ajatuksia. Toisaalta, olen iloinen siitä, että olen hyväkuntoinen. Jos jotakin pahaa tuolla olisikin, paranen varmasti keskivertoa mukavammin. Ehkä syöpää ja kuolemanvaaraa enemmän pelkään sitä, että kohtuni on viallinen ja se joudutaan poistamaan.
Puhuin aiheesta tänään ystäväni kanssa. Kaikkihan tietävät, että en ole koskaan halunnut lapsia. Vaikka en lapsia juuri nyt haluakaan, haluan, että minulla on edes mahdollisuus haluta niitä joskus. Haluan, että minulla on kohtu. Lapsiaihe on pohdituttanut minua paljon viime aikoina - ikää kertyy, enkä haluaisi olla kovin iäkäs pienten lasten äiti, jos joskus äidiksi päädyn/siunaannun. Olen suunnitellut itselleni lapsenhankintadeadlinea, koska epäilen, että en ole erityisen hedelmällinen ja raskaaksitulo voi kestää. Olen päättänyt, että kolmekymppisenä tehdään päätös siitä, aletaanko raskautta yrittämään vai jätetäänkö lapset kokonaan hankkimatta. Liekö rankka päätös? Ystäväni ehdotti aikarajan pidentämistä.
Onko kaikkien pakko haluta lapsia? Minä koen itseni kovin vialliseksi, koska en ole vielä koskaan tuntenut halua perustaa perhettä. Olen kuitenkin jo aika iäkäs, naimisissa, töissä, meillä on oma koti, hyvä parisuhde... Ei mitään syytä, miksi lapsi ei voisi tulla. Mikä vika minussa on, kun en halua lapsia? Onkohan mun hormonit jotenkin vialliset? Vai ollaanko me miehen kanssa geneettisesti epäyhteensopivat? :o
Paradoksaalista sikäli, että nyt mä jo etukäteen itken menetettyä kohtuani ja mahdollisuutta saada lapsia.
Muutama vuosi sitten kohtuani tutkittiin, koska se oli kipeä jo silloin. Ei siellä mitään kuulemma ollut, lihaskipua paljosta treenistä, lantionpohja tiukilla. Voihan olla, että tässä nyt on kyseessä joku tuollainen treeniperäinen ylirasitus, josta kipu ja vuodot. Taikka kuukupin aiheuttama tulehdus (!) joka menisi antibiooteilla ohi. Silti, pelottaa...
