Vuoden vaihtuessa

Tuossa miehen kanssa mietittiin, mitä kivaa ja mieleenpainuvaa tänä vuonna on tapahtunut. Varmasti miljoona asiaa, mutta tärkeimmiksi itselläni nousivat talon ostaminen ja BarokkiKuopion konsertti Ainon ja Sirpan kanssa sekä potkunyrkkeilyn aloittaminen ja sen tiimoilta tulleet elämykset. Kaikki ihania asioita! Lisäksi vuoden saatossa on tarttunut taas elämään muutama uusi ystävä ja tuttava :) Se on mukavaa.

Tekisi mieli tehdä jotain uudenvuodenlupauksia, mutta en keksi yhtäkään omaperäistä. Kun ne pakolliset (laihdutuskuurit ja kaikkiaan parempi ja terveellisempi elämä) tulee kuitenkin koko ajan ajankohtaisiksi ja vauhkoan niistä entiseen malliin. Kerron, jos keksin jotain. Ateenaan me ajateltiin kuitenkin suunnata, ja siitä aikomuksesta voisi nyt pitää kyllä kiinni.

Mua ottaa aivoon. Olen taas lihonut kolmisen kiloa, läskit suorastaan tursuaa vyötäröltä. Takana ei ole minkään sortin mässyputkea tai muuta kovin kummoista, mininihiilareilla on menty niitä kahta joulupäivää lukuunottamatta. Eli eipä tainnut tämä alakarppauskaan olla autuaaksitekevä dieetti (vaikkakin sopii sikäli hyvin, että tosiaan kaikki mahaoireet on poissa, kun viljakin on poissa.) En mä saa näköjään pidettyä tätä painoa millään muulla kurissa kuin orjallisella ja päivittäisellä ruokapäiväkirjanpidolla ja tarpeeksi niukilla kaloreilla (erilaiset makrosuhteet toimii, ja tietysti ruokavalion oikeaoppiset valinnat ovat itsestäänselvyys.) Alan olla epätoivoinen ja itse asiassa aika katkerakin. Olen niin pitkään ja aktiivisesti ja rankasti urheillut - miksei mussa voi ikinä näkyä myös ihan fyysisesti se elämäntapa? Miksi tämä kilokamppailu on ikuinen? Mä vihaan tätä ruhoani.

Noh, jos jotain hyvää, niin tein tänään maastavetoennätykseni. Alaselkä on kunnossa, ja se fiilis on uskomaton!

Joulun jälkeen

Ihana ihana ihana joulu! Miten mä olenkaan jouluihminen, ja juhlaihminen noin ylipäänsä. Olipas kyllä mukavaa rentoutua ihan vaan kotosalla ilman mitään kiireitä ja paineita mihinkään suuntaan. Paljon hyvää ruokaa, joulumusiikkia ja paketteja! Paketteja oli superpaljon :O Kai sitä ollaan sitten oltu kiltisti... Sain Tiktakin levyn, laatukosmetiikkaa, marttakerhotekemisiä, laulukirjan ja vaikka mitä!

Eilen kävin sitten joulumässäilyjen kunniaksi testaamassa, nouseeko jalka lenkkipolulla. Nousihan tuo, 20 kilometriä tuli tarvottua lumihangessa :) Tämä on kyllä käsittämättömän ihmeellistä. Edelleen juoksukunto on tuota luokkaa, vaikken juoksekaan yhtään säännöllisesti. Lenkkien välillä voi olla montakin viikkoa. Kyllä näköjään potkunyrkkeily "rulettaa" ja edelleen olen sitä mieltä, että myös bodarimimmi voi halutessaan kyetä kestävyyssuosituksiin, vaikka niin moni muuta väittää... Helsvattu, maraton, täältä mä vielä tulen.

Joulun ruokailut ei kyllä mitenkään alakarpisti menneet. Vedin ihan hyvällä omatunnolla laatikot ja suklaat sun muut. Nams. Nyt kyllä harmittaa, kun turvotuksissa tuntuu, että koko syksyn kestävä kidutus on tuolla nollattu. En mene puntarille, en. Paluu arkeen on kuitenkin nyt hyvin alkanut ja äkkiä nämä kilot lähtevät, ihan varmasti. Joohan?

Tänään on pikkujouluilta

Meillä on nyrkkeilyporukan pikkujoulut tänä iltana. En olekaan aikoihin kännännyt! Pikkasen jopa jännittää tuleva ilta, koska porukka on minulle aika uutta - treeneissä kun vaan hakataan toisia, emme me tiedä edes toistemme nimiä :D Ei siellä ehdi jutella...

Olen ostanut uuden hopeahileisen pikkumustan mekon, jonka kylläkin ajattelin pistää farkkujen kanssa lanteille rypyttäen. Se on seksikäs. Olisi minulla uudet mustat pitkät saappaatkin, mutta ilman housuja tuo mekkonen saattaisi olla pikkasen turhan porno. Hassua, miten vanhaksi sitä onkaan tullut. Ystäväni taatusti muistavat minihameitteni pituuden vielä muutama vuosi sitten (ei kovinkaan pitkä ;) Ei ennesvanhaan haitannut, vaikka oli pakkaspäivä ja pillu jäätyi minarissa, nyt sen sijaan ajattelen palelevani ja pikkasen jopa häpeäväni liikaa paljastavuutta (!!) Niinku mun reisissä ois jotakin häpeiltävää.. Ei ole.

Se siitä. Söin eilen Muksun tekemiä kaurapalleroisia muutaman (oli minua varten tehnyt ortoversioita makeutusjauheella) ja hitto soikoon miten massu lauloi illalla! Niin se vaan valitettavasti on, että mun mahani ei kestä viljaa. Ei niin vähääkään. Kyllä se on pois jätettävä, totaalisesti. :(

Piti palata siihen osteopaattiin vielä. Ensimmäisen hoitkerran jälkeen selkä parani huomattavasti, suurin kipu hellitti noin viikon hoidon jälkeen. Kävin viime tiistaina toisen kerran ja osteopaatti totesi luun olevan nyt oikeassa asennossa, mutta pakarat edelleen jumissa ja vasemmalta puolelta se luun vierus ihan totaalijäkissä (ja siltä se tuntuikin!) Nyt loppuviikosta selkä pikkasen kipuilee, mutta menisiköhän tuo venyttelemällä ohi. Olen kyllä tällä viikolla tehnyt paljon tiukkaa keskivartalon treeniä, eli kyllähän se raasu on puristuksiin joutunut. Mutta toivossa elän, ehkä alaselkäni vielä paranee.

Joulua tässä odottelen ja joulupöytä suunnittelen. Ihanaa syödä kaikkia lemppariherkkuja, kaloja, lihoja ja pähkinöitä ja juustoja ja punkkua, kun ne tällaiseen ruokavalioon niin kivasti jopa sopivatkin. Suklaatkin on jääkaappiin ostettu, tummaa tietysti - ja tällä kertaa sitä syödään kohtuudella! (katsotaan...)

Krapula

Hyvinpä sujui ketokarppailu, kunnes PMS iski! Pari päivää syötätti kyllä aika antaumuksella - en kuitenkaan sortunut hiilareihin, vaan mässytin rasvaa. Rasvanhimo oli huikea - Oivariinit suoraan paketista ja mikään ei riitä. Totaalisen uusi ilmiö minulle!

Mutta: eilen repesin. Olin ostanut jääkaappiin joululeivontaa varten 85% suklaata (suklaa, jossa 85 % kaakaovoita ja vain vähän sokeria, siis hyvin tujua kamaa!) Sitä olin muutaman palasen maistanut, mutta eilen vetäsin suklaahimooni sen koko lopun - ehkä 80 grammaa. Eipä siinäkään mitään - pientähän tuo on (kun ajattelee, että naiset voivat näissä himoissaan vetää sokerista maitosuklaata vaikkapa sen ison Fazerin sinisen verran kerralla..) ja päätin välittömästi, että en henkisesti asialla itseäni piiskaa. Treenitkin edessä ja siellä kyllä hiilarilla on käyttöä!

Treeneissä ihan jumalattoman paha olo. Oksennus tuli kurkkuun sen sata kertaa ja heikotti ja ällötti ja yök. Kun pääsin kotiin, iski ihan kamala päänsärky. :( Sokerihumala siis ja sen jälkeinen krapula - hullu reaktio, kun kone saa hiilaria (vielä sitä nopeaa!) kuukauden hiilaripaaston jälkeen. Ketoosihan nyt on varmasti katkennut, mutta äkkiäkös tuohon uudestaan pääsee, mikäli edes tarvetta ilmenee. Vaakalle en aio astua - tuntuu olo hieman turvonneelta juuri nyt - ja niinhän se varmasti meneekin. Sokeri imeytyy lihakseen ja kerää nesteet itseensä. :)

Paluu ruotuun ja jes! Viimeinen konsertti tälle vuodelle tänään. Huomenna jään elbailemaan!

Alakarppiakka

Ketoosi. Ketoosiketoosi, tuo ihmeitä tekevä ilmiö. Olen laihtunut - paljon - ja olen nyt tavoitepainossani. Hassua kyllä, tekisi mieli laihduttaa vielä vähän. Jos kerrankin olisi Lyyti niin tiukka, että oikeasti piirtyisi haba, ojentaja ja olkapää toisistaan.

Tämä "alakarppiruokavalio" siis toimii. No, tiesinhän sen aikaisemminkin: olen turvotuksissani monesti pitänyt pikakuurin jättämällä hiilihydraatit syömättä pariksi päiväksi ja tällä metodilla poistanut pari kiloa nesteitä. Nyt olen ollut reilun kaksi viikkoa alle 20 gramman hiilareilla per päivä ja ilmeisesti rasva palaa (enhän voi enää kuivuakaan!) Miten lie käy lihasmassan? Kuitenkin: viime syksynä hoikimmillani ostamani jakkupuku on löysä päällä (etenkin housut, perse pienenee NYYH!)

Kivahan se on laihtua, mutta sanonpahan vaan, että kyseinen ruokavalio (lihaa, kananmunia, juustoja, rasvaa, rasvaa, rasvaa) on SAATANASTA! Toki tämä parin viikon kuurina menee ja nyt alankin pikkuhiljaa lisäillä hiilihydraattia himoitsemieni kasvisten muodossa (jonka jälkeen ehdottomasti hedelmät, puuro ja rahka mukaan kuvioihin) En tajua, miten jotkut ihmiset voivat elää tällä "Atkinsin induktiolla" jopa vuoden tai ylikin!! Minua ovat vaivanneet lihaskrampit (hivenaineiden puutos!) ja ripuli (rasvan älytön mättäminen!) Sen sijaan nälkä on harvinaisempi ilmiö eikä verensokeri heilahtele, vaikka ruokaväli olisi pitkäkin. Se sopii minulle, koska olen hiilariherkkä ja verensokerin kanssa on hankalaa.

Treenit ei suju. Noh, juoksu ja muu pitkäkestoinen menee, mut voimatasot on ihan onnettomat ja nyrkkeilyssä vähän puhti pois. Lisäksi krampanneet lihakset haittaavat menoa - krpampit kun tulevat voimakkaina ja lamaannuttavat lihaksen aikalailla. Pitkä selkälihas on krampannut kaksi kertaa ja viime yö meni sitä voivotellessa. Lisäksi eilen heräsin takareiden kramppiin ja edellispäivänä kramppasi saman jalan sisäreiska... Ei hyvä. Ratkaisuyritys: ostin monivitamiini - monihivenaine -kalsiumvalmisteen. Nappia naamaan ja monta.

Alkaa olla selvääkin selvempää, että viljat eivät minulle sovi ja että oli erittäin loistava ratkaisu aloittaa viime vuonna lihansyönti kymmenen kasvisvuoden jälkeen. On myös selvää, että olen insuliinihirviö ja lihomiseni syy on leivässä. hitsi vieköön, jos tältä pohjalta pystyisin nyt koostamaan ruokavalioni niin, että painonhallinta helpottuisi eikä enää koskaan tarvisi laihduttaa tällaisia määriä (nytkin seitsemisen kiloa, se on paljon.)

Saavutus: jääkaapissa on edelleen pikkujoulujuhlista jäänyt Irish coffee -juustokakun puolikas: en ole maistanutkaan sitä! Pöydällä torttujen ja piparien jämät: ei tee edes mieli. Jee!