Ruumiinvalvojaiset

Minä rakastan juhlia, niiden valmistelua ja niiden antaman henkisen energian jatkumista arjessa. Eilen vietimme miehen kolmikymppisjuhlia, teemana Ruumiinvalvojaiset!

Juhlaa oli suunniteltu pitkään ja hartaasti miehen itsensä toivomaa teemaa ajatellen. Päätimme juhlia vanhenemista mustan huumorin keinoin. Ystävät kutsuimme mustiin pukeutuneina paikalle - juhliin saapuivatkin muun "hautajaisväen" ohella Kleopatra ja Tutankhamon, urallaan epäonnistunut leffatähti ja miehensä öljysheikki Jusuf el Rähmä, afrikkalainen poppamies, vampyyritar ja pieni valkoinen enkeli. Itse juhlakalu oli paroni ja minä hänen sureva, mutta seksikäs leskensä.

Koti koristeltiin hämähäkinseiteillä ja ötököillä, kynttilöillä ja lepakoilla ja tietysti muurahaisilla! Teimme olohuoneeseen alttarin, jonka ympärillä kunnioitimme miehen elämän kääntymistä ehtoopuolelle. Seremonia oli hieno: miehen itsensä pahvista askartelema arkku kannettiin alttarille hautajaismarssin saattelemana - arkku avattiin ja siellä oli sipsejä ja karkkia. Lauluyhtye Horrorit esitti keskiaikaista musiikkia (juomalaulua ja heinäsirkkaa) ja minä tulkitsin Tutankhamonin harmonisäestyksellä muutaman kuolemanläheisen yksinlaulun. Ystävät muistelivat paronia. Tilaisuus oli kaikkea muuta kuin koskettava, taisipa juhlakansa nauruunkin revetä muutamaan otteeseen. Uskomatonta pokkaa kaikilta. Ihanaa!

Ruokaa ja juomaa oli riittävästi ja tarjoiluja kehuttiin, vaikka olinkin etukäteen panikoinut kokkaustaitojani ja menun sopivuutta ja kakun riittämistä jne. Tein muuten elämäni ekan sacherin ja se onnistui mainiosti! Löysin kakun koristeeksi mahtavan marsipaanista tehdyn virsikirjan!:D

Paroni sai hienoja lahjoja, joista muistiinpainuvimmat lienevät egyptiläisiltä jumalilta tuotu viesti ja poppamiehen itsensä tekemä hieno horrorsovitus juhlaan sopivasta kappaleesta "Mä oon kolmekymppinen," jonka paroni sai esittää karaokeversiona ja joka myöhemmin illalla laulettiin ihan porukallakin! :D Minäkin uskaltauduin laulamaan miehelleni kappaleen "Ei rakkaus vaadi paljon, vain kaiken," joka on mielestäni maailman ihanin rakkauslaulu.

Juhlat onnistuivat täydellisesti ja jatkuivat pitkään. Päädyimme siskonpedille ja kuka mihinkin koloon nukkumaan, poppamiesparka sai sohvapaikan ja juhlakalu nukkui makuupussissa kovalla lattialla...

Viimeistään juhlien loputtua sitä vahvimmin muistaa, miten uskomattomien ihanien ja luovien ystävien ympäröiminä me saamme elää! Kuinka suuresti nämä kaikki ihmiset meistä välittävät ja miten tärkeitä he meille ovat. Kiitos kaikille juhlaan osallistuneille, läsnä- ja hengessäolleille rakkaille!

Kyproksen reissusta

Vaikka oloni oli tiistaiaamuna kuin kuntosalilaitteen alle jääneellä, lähdin lääkärin luvalla työmatkalle Kyprokselle. Se kyllä kannatti monestakin syystä. Onnettomuuden aiheuttama järkytys pääsi unohtumaan, kun ympärillä oli paljon mukavia ihmisiä, joiden kanssa oleminen vaatii intensiivisyyttä. Ihmiset olivat ihanan empaattisia ja huolehtivaisia ja sain purkaa heille mielessäni olevan mörön useaan otteeseen, se tuli tarpeeseen. Ruhtinaallinen vapaa-aika mahdollisti kehon toipumisen (sain löhötä baden badenilla ja välillä pulahtaa vilvoittavaan veteen...) Valo ja lepo tekee ihmeitä, samoin hauskanpito ja nauraminen ja laulaminen.

Työasiat menivät hienosti ja ongelmitta, joten reissu oli lähinnä lomailua. Syömistä ja syömistä, ei toivoakaan dietin jatkumisesta. Noh, tänään taas ruotuun. Kuntosalille yritän uskaltautua huomenna, pakkohan se mörkö on kohdata.

Enkeli olkapäällä

Tänään mulla oli enkeli olkapäällä. Menin aamulla juuri viikonloppuna muuttaneelle kuntosalille. Siellä oli vielä hiukkasen keskeneräistä. Sen kummempia ajattelematta menin vetämään ylätaljassa niskan takaa ojentajille... Taljaa ei oltu vielä kiinnitetty ja näin ollen sain koko paskan päälleni! Se laite on kaksimetrinen ja varmasti yli satakiloinen, kaaduin nenälleni ja laite koko pituudelta mun päälle. Kaksi miestä sen sitten ähisten nosti mun päältä pois - mihinkään ei sattunut ja hiukkasen järkytyin vaan, itkeä tirautin pari kyyneltä ja jatkoin sisukkaana treeniä. No, eihän siitä mitään tullut, kun mieli oli järkyttynyt, joten lähdin pyörällä kotiin. Matkalla sitten shokki iski ja kaaduin vielä pyörän päältä. Kotimatkaan meni tunti ja vasta kotona tajusin, että ei kaikki ole kunnossa, oksetti ja pelotti. Naapurit veivät mut sairaalaan.

Aivotärähdyksellä ja ruhjeilla selvisin, Luojan kiitos! Silti päässä vaan pyörii se, miten ohut elämänlanka voikaan olla. Henki voi lähteä ihan milloin vaan ja missä vaan.

Jotain hyvääkin. Tänään on mun synttärit ja sain mieheltä kivan lahjan, liput Maaritin konserttiin! Sen lisäksi opin eilen yhden käden punnerruksen, jota salillakin sain tehtyä viiden toiston sarjoissa. Ja paino oli aamulla 600 g vähemmän kuin eilen.

Tuhlaajatyttö

Minusta tuntuu, että elän kuin viimeistä päivää nyt, kun töiden loppuminen häämöttää. Vuodenvaihteen jälkeisestä työelämästä ei ole edelleenkään tietoakaan, en oikeastaan ole vielä tosissani aloittanut työnhakuakaan. Taloudesta ei ole aavistustakaan - en todennäköisesti saa edes työttömyyskorvausta tai muuta tukiaista (eikä sen niin väliäkään, parempi vaan, jos minun ei tarvitse olla mistään mitään vailla...) Eli raha-asiat hitusen mietityttää. Syynä se, että olen menneellä viikolla tuhlannut satoja ja satoja euroja, tuosta vaan!

Ilmiö on kummallinen, koska olen itse piheys (minä parka, köyhästä perheestä - vaiko vaan pihi) ja tarkan markan vartija. Huono omatunto tuhlailusta vaivaa, vaikka ei ole kysymys siitä, etteikö moiseen olisi nyt ollut varaa. Kylpyhuoneremonttirahat on säästetty ja sain tiedon hurjasta veronpalautuksesta joulukuussa, joten ei oikeastaan hätää. Silti, sitä vaan miettii, että tyyppi on omasta tahdostaan pian työtön, miehen elätettävänä ja kehtaa vielä shoppaillakin!

Viikon sisällä tekemiäni ostoksia:

- Kahdet silmälasit!

Olen heinäkuun alusta haaveillut D&G -merkkisistä, sikakalliista silmälaseista. Nyt ne olivat vihdoin tulleet kauppaan, joten eikun ostamaan. Tarjouksena sai toiset kaupan päälle, joten... Nämä unelmalasini ovat ruskeat, metallisankaiset business-naisen lasit. Niille vastapainoksi otin punaiset, muovisankaiset ja timanteilla koristellut bilelasit! Wau! Hintaa ostoksille tuli 435 euroa. (apua!)

- Punttimimmit -kirja 30 e

Tämän halusin itselleni synttärilahjaksi (täytän huomenna 28 vuotta, nyyh!) Kirja esittelee punttia harrastavia naisia kauniissa nude- ja seminudekuvissa. Tosi kaunis teos, mutta painoteknisesti pettymys. Vähän jopa harmittaa, että menin ostamaan noin kalliin kirjan. Toisaalta, kirjan naiset antoivat itselleni hyvää mieltä ja oloa. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin, kun on taas kehopohdiskelujeni aika. ks. Punttimimmit

- Treenihousut Uncle Samista 52,50 e

En ole ikinä maksanut näin paljoa TRIKOISTA, jollaiset ompelisin 6 euron kustannuksella puolessa tunnissa. Mutta ovat hienot kyllä, korostavat kivasti pyöreää peppuani. Hih!

- Toiset treenihousut 17,90 e

Piti ostaa, kun oli niin halvat. :D

- Ripsiväri 10,90 e

Tuli oikeaan tarpeeseen, koska edellinen kallis Kanebon ripsari on jo kuivunut ja ärsyttää silmiäni. En muuten ikinä enää osta Kanebon 38 -ripsaria, vaikka kaikki sitä niin kovin kehuvatkin! Ei ole mun juttu repiä meikkiä pois silmistä ja kuluttaa operaatioon kuutiollinen vettä joka ilta.

- Palautusjuoma 23,50 e

Pahaa, ja jälkikäteen totesin kilohinnaltaan kalliiksikin. No, sainpahan S-etubonukset :-S

Lisäksi joku aika sitten piti ostaa keittiöön uudet kalusteet, menihän niihinkin 500 euroa... Ja mitähän kaikkea vielä. *huokaus*

Minun suhtautuminen rahaan on jotenkin kummallinen. Toki olen tyytyväinen siitä, että olen hyvä taloudenpitäjä: emme ole koskaan olleet rahapulassa, tili ei mene nollille, meillä ei ole korkeakorkoisia kulutusluottoja, meiltä ei puutu mitään tarvitsemaamme siksi, että ei olisi varaa hankkia. En liene kovin materian perään (eikä mieskään ole) ja tulemme toimeen vähällä. Silti, minulla iskee paniikki, jos tilin saldo hupenee nopeasti suurten ostosten ansiosta (tai monen pienen) ja koen huonoa omaatuntoa kuluttamisesta, vaikka me molemmat tienaamme, eikä rahapulaa siis ole. Toisaalta, olen tässä jo höllännyt otetta, niinkuin ylläolevasta ostoslistasta ehkä huomaakin ;D Mies on sitä mieltä, että raha on vain rahaa, eikä sitä kannata tilillä seisottaa. Järkeähän se puhuu.