Fight festival

Olin lauantaina katsomassa Fight festivalia. Huh, sitä testosteronin katkua (satamiljoonaa kaljua hupparipoikaa lihaksineen siellä sikailemassa!) Kyllähän oli komeita otteluita, mutta auta armias, mitkä järjestelyt. Aluksi oli "kehätytöt" Ameriikan malliin tanssiesitystä esittämässä, valitettavasti kukaan niistä ei osannut tanssia, saati luontevasti esiintyä niissä huikeissa korkokengissään. Olipa siinä "eroottinen" osuuskin, jossa tytöt heittivät lateksihameensa pois ja lesboilivat alushousuissaan. Yleisö ulvoi - nauroi myötähäpeästä... Sitten ne kehikset painelivat kehään erälappuineen jostakin syystä aina siinä vaiheessa, kun tuomari oli kuuluttanut avustajat ulos kehästä ja ottelijat puhkuivat jo kilpailuntahtoa... Onneksi ei käynyt tytöille pahasti. (Joku mies huusikin, että "eikö tuota tätiä saada pois kehästä?" :D) Ajattelinpa pienessä mielessäni, että pitäisiköhän hakea ko. organisaation tuottajaksi/toiminnanjohtajaksi, niin ehkä alkais tapahtua! :D

Rujo Rupponen heitti rujot: tyrmäsi japanista asti roudatun huippuvastustajansa 14 sekunnissa (nosti haaroista ylös, paiskasi lattialle ja koputti pari kertaa nyrkillä päähän.) Mahtaa olla Jaappanin poijjaalla pää kipeä. Ihan hirvittävää katseltavaa. Silti - jostakin syystä mä olen alkanut lämmetä myös vapaaottelulle...

Meidän salin Jere hävisi EM-mestaruustittelinsä latvialaiselle, hienolle kamppailijalle. Ei voi mitään, mutta harmittihan Jeren puolesta. Ja sitten oli hieno alle 70 -kiloisten naisten potkunyrkkeilyottelu, siinä oli Lyytille mallia.

Oma potkunyrkkeilymotivaationi on hieman hukassa :( Valmentaja on jotekin ruosteessa. Sitä ei hirveän paljon kiinnosta, mitä me harrastajat siellä tehdään. On jo pitkään teettänyt liian helppoja tekniikoita ja väännättää niitä aina kyllästymiseen saakka, edes vilkaisematta, miten me pärjätään. Vyökoepäivä lähestyy ja opettamatta on ainakin takakiertopotku eikä kirvespotkuakaan montaa kertaa ole harjoiteltu. Ärsyttävää tuommoinen. Mutta silti: kivat fiilarit tällaisista tapahtumista tulee! Harmittaa, kun en ehdi Amin Asikaisen ottelua katsomaan 6.10. Olen silloin lentokoneessa matkalla Kyprokselta takaisin Suomeen.

Näkymätön nainen

Tajusin tänään, mikä mua kuppasee. Olen työelämässä täysin näkymätön nainen, eikä minun mielipiteilläni tai ajatuksillani ole mitään merkitystä. Onko se sitten ihme, että kärsin burn outin oireista? Enkö minä ole aina ollut ihminen, joka vaatii huomiota ja yleensä saa sitä. Enää muutama kuukausi, taidanpa hankkia aamukamman...

Aioin kirjoittaa muulin iloksi valituslaulun. Tällä hetkellä tekisikin mieli valittaa ihan vaikka mistä, etenkin työasioista, mutta taidanpa jättää tämän valituslaulun punomisen tähän.

Mukavaa on se, että pari päivää sitten salilla joku kysyi minulta, kilpailenko kehonrakennuksessa? :D Että kai mun lihaksista vielä hitunen on jäljellä (ja palautuu nopsaan, kun olen taas palannut salitouhuihin!) Kivaa on myös se, että sain ystävältä perennoja vaihtariksi vanhasta herukkapensaastamme ja sain uusia istutuksia pihaamme. Ensi kesänä saamme ehkä nauttia jo kukkaloistosta.

Minä rakastan syksyä!