Talollisen elämää

Mikäköhän siinä on, että naiset keksivät aina kevään tullessa kotoaan muutamia kohennusta kaipaavia kohteita. Pitää laittaa joko pihaa tai uudet verhot ja muut kodintekstiilit, tai oikein kovasti uudistumisen kaipuussa remontoida sitä sun tätä.
Tai jos ei ihan niin suurta, niin ainakin kevätsiivous täytyy tehdä. Kaapit kolutaan läpi ja hankkiudutaan eroon ylimääräisestä tavarasta, liasta ja roskasta.

Minä edustan juuri tätä naisryhmää, joka saa päähänsä keväällä, että jotakin täytyy tehdä. Meillä on remontti.

Se alkoi ihan viattomasti. Lämminvesivaraaja ilmoitti hajoavansa ihan näinä päivinä, mikä sitten aiheutti nopean remonttireaktion tuulikaappiin. Koska taloa rakennettaessa laki ei määrännyt vesieristettä lämminvesivaraajan alle, se piti tietysti asentaa nyt. Samalla menivät lattialaatat uusiksi, ja kaappi, listat, seinämaalit, kynnys. Hetkonen. Ei uutta, hienoa kynnystä voi asentaa vanhan oven alle. Siispä vaihdetaan ovi! Mutta jos ovi vaihdetaan, ja jalkalistat, ei ole mitään järkeä jättää vanhaa parkettia paikalleen. Ja kun joka tapauksessa olemme suunnitelleet kaappien ja muidenkin väliovien vaihtamista, on sama vaihtaa ne nyt kerralla, kuten myös koko lattia. Olen haaveillut myös ikkunoiden maalaamisesta siitä asti, kun tänne muutettiin, joten teenpä sen samalla. Ja kun tuota maalia tuossa on, niin maalaan vielä ulko-ovenkin.

Remontti on siis täällä ja kestää ja kestää. Ja paisuu. Seuraavaksi rempataan kylppäri. Kai keittiökin jossakin vaiheessa...

Kun remppa on tehty (!) siirryn ulos. Tuolla ne jo ensimmäiset tulppaanit ja liljat pilkistävät maasta. Peltomyyrä on tehnyt nurmikolla tuhojaan, kaipa sekin on tilkittävä. Ja minä haluan havuja pihaan! Sen lisäksi taloyhtiön yhteiset alueet kaipaisivat viherpeukalon kosketusta...

Lyytin laulelot vol. 782

Tänään on Alta Consortin kenraaliharjoituskonsertti maanantain varsinaista esiintymistä varten. Maanantain konsertti on Jyväskylässä. Ohjelma on uskomattoman kaunis, ja laulettava on haasteellista (ehkäpä eniten siksi, että laulamme latinaa ranskalaisittain ääntäen! Hankalaa! Kaikki ne nasaalit ja avoimet konsonantit, apuva.) Kenraalin jälkeen menen voice massageen. Kävin ensimmäisen kerran maanantaina ja hieroja sai kivasti auki mnun kyljet ja rintakehän - henki kulkee taas. Tänään käsitellään enemmän kasvoja ja kaulaa.

Laitoin yhteishakupaperitkin, ei yksi pianokoe voi minua lannistaa. Opettelen jotakin pientä, huomaapahan raati, että olen ainakin yrittänyt. Olen niin lopen kyllästynyt työasioihini, että koko ajan käy yhä vahvemmin selväksi, että olen vaan jollakin tavalla väärissä hommissa. Josko joku toinen suunta löytyisi. Ei löydy, jos en etsi, siispä etsin.

Eli mieli parempi, vaikkakin uutta pientä kriisin poikasta on taas lähipiiristä löytynyt ja ahdistaa valtavasti. Yritän kuitenkin nyt keskittyä ihan vain tähän konserttiin, se on juuri nyt tärkeintä.